Eri puolella Suomea on monenlaisia malleja varhaiskasvatusyksiköiden johtamisessa. Yhteistä kaikille lienee kuitenkin se, että päiväkodeilla on johtaja. Ja sen lisäksi vara-, apulais- tahi jokin muu varajärjestelmä johtamiselle ja toivottavasti myös johtajan työn tukemiselle.
Meillä Joensuussa esihenkilön apuna on ollut ensin varajohtajia, sitten apulaisjohtajia, välillä taas uudestaan varajohtajia ja nyt apulaisjohtajia. Nyt vakiintuneen nimikkeen perusteena on se, että apulaisjohtaja toimii johtajan työparina koko ajan, eikä vasta silloin, kun varsinainen johtaja on poissa. Varajohtaja oli kuin vararengas, joka otettiin käyttöön vasta varsinaisen puhjettua. Tehtävänkuvakin on vaihdellut vuosien saatossa, mutta nyt sitä on kirkastettu ja selkeytetty osaksi päiväkodin johtajuutta.
Linnunlahden päiväkodissa olemme tehneet tiivistä yhteistyötä johtajan ja apulaisjohtajan tehtävissä yli kymmenen vuoden ajan. Tänä aikana kaksikkomme on hitsautunut niin tiiviiksi, että koemme, että olemme samassa autossa menossa kohti yhteisiä tavoitteita ja seikkailuja.
Alusta saakka olemme jakaneet samanlaisen yhteisen ammatillisen arvomaailman. Osittain tämä voi selittyä sillä, että toisistamme tietämättä lapsuudessamme ja nuoruudessamme on paljon samankaltaisia kokemuksia. Ja erilaisiakin. Onneksi. Ajellessamme kohti yhteisiä päämääriä kumpikin meistä on avannut toiselle uutta näkökulmaa esimerkiksi subjektiivisesta oikeudesta varhaiskasvatukseen koulujen loma-aikoina, työntekijän kuulemisesta ja kuuntelemisesta sekä budjetin käyttämisestä pallomereen vs. lasten soittimiin.
Linnunlahdella aikaa yhteistyölle on varattu työvuorosuunnittelulla ja resurssihenkilöiden avulla. Johtamista on jaettu tietoisesti. Vastuunjako on selkeä, mutta työtehtävät limittyvät toisiinsa. Apulaisjohtaja on tehnyt vuosien saatossa kaikkia päiväkodinjohtajalle kuuluvia tehtäviä, joista osa on vasta viime vuotena tullut yleiseksi toimintatavaksi kaupungilla. Johtamisen yksilösuorittamisesta ja yksinäisyydestä on päästy paritanssiin koko työyhteisön kanssa salsaten.
Jaetun johtajuuden malli ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön koetaan tärkeiksi päiväkodin arjessa. Siksi vastuuta jaetaan päiväkodissa auliisti myös työntekijöille avustajista lähtien. Kaikki lähtee keskinäisestä luottamuksesta.
Päiväkotityössä luottamus näyttäytyy tosi monella tasolla. Se on tärkeää suhteessa asiakasperheisiin ja lapsiin, mutta se on myös hyvän työilmapiirin edellytys. Kun esihenkilö luottaa työntekijöihinsä, hän samalla antaa heille työrauhan. Toisaalta työntekijät voivat luottavaisin mielin ottaa esiin mahdolliset epäkohdat sekä työkavereiden kesken että johtajan kanssa. Tiiviissä yhteistyössä luottamuksen voi kokea sekä vapauttavana että hyvin vastavuoroisena. Parhaimmillaan se innostaa tekemään omaa työtänsä täydellä sydämellä. Apulaisjohtaja voi tarvittaessa toimia linkkinä johtajan ja henkilökunnan välillä. Ideaalitilanne on kuitenkin sellainen, missä kuka tahansa työntekijä voi ottaa asioita esille niin johtajan kuin apulaisjohtajankin kanssa ja samalla luottaa siihen, että vastaus on samassa linjassa ja yhdessä sovitun arvomaailman mukainen, onpa vastaajana kumpi tahansa.
On mahdollista, että joskus kaasu hirttää kiinni eikä kaikki mene suunnitelmien mukaan, vaikka meillä olisi kuinka toimiva tehtävänkuva navigaattorina ohjaamassa. Apulaisjohtajan työn lapsiryhmässä ja toimistossa täytyy olla selkeästi rajattua ja suunniteltua, jotta emme ole siinä pisteessä, että apulaisjohtajista tulee uusia ryhmässä toimivia johtajia, jotka kokevat koko ajan olevansa väärässä paikassa.
Jos olemme kanjonin reunalla jalka kaasupolkimella, muistamme yhteisen keskustelun merkityksen ja pystymme peruuttamaan. Yrityksen ja erehdyksen kautta on mahdollista oppia toinen toisiltamme ja omia ideoita ja kehittämisajatuksia voi turvallisesti peilata johtajaparin kautta. Parasta tässä on se, että tietää, että toinen ei tuomitse tai jätä pulaan vaan yhdessä pystytään ratkomaan kinkkisimmätkin pulmat. Lopulta ratkaisut löytyvät ja ovat parhaimmillaan koko työyhteisön hyväksi.
Tätä yhteistä matkaamme samassa autossa olisi ollut huippua jatkaa vaikka mihin saakka. Elämä menee kuitenkin eteenpäin ja apulaisjohtajalle tarjoutui mahdollisuus siirtyä apukuskin paikalta ihan oman autonsa kuljettajaksi. Tätä nykyä ajelemme siis molemmat omissa autoissamme, yhtä matkaa ja edelleen kohti yhteistä päämäärää.
Olemme nykyään kollegoita ja molemmilla on kyydissämme taitavat apulaisjohtajat, joiden kanssa pääsemme jatkamaan yhteistyötä omien yksiköidemme ja koko Joensuun varhaiskasvatuksen hyväksi. Ja toki huolehdimme siitä, että säännöllisin väliajoin pysäköimme automme viereisiin ruutuihin ja jatkamme siitä, mihin edellisellä kerralla on jääty. Asiasta ja asian vierestä 😉
Teksti on kirjoitettu nimimerkillä Thelma ja Louise… yhdessä eteenpäin
Lähdekirjallisuutta:
- Henkilökohtainen tiedonanto 2017. Nousiainen, L. Coachaava pedagoginen johtajuus [Luento].
- Työelämä 2020- hanke. (2020). Joensuun kaupunki: Toimivaan arkeen voi aina luottaa [Julkaisematon käsikirjoitus].