Työhyvinvointi tulisi nähdä kokonaisuutena, johon vaikuttavat työ ja sen mielekkyys sekä työntekijöiden terveys, turvallisuus ja hyvinvointi. Työantajan näkökulmasta hyvinvoiva työyhteisö on sitoutunutta, paremmin tuottavaa ja läsnäolevaa. Hyvinvoiva työyhteisö ja hyvinvoiva työntekijä luodaan yhdessä työnantajan ja työntekijöiden kanssa. Työnantajalla on vastuu luoda puitteet työhyvinvoinnille, mutta jokaisella työntekijällä itsellään on myös vastuu omasta työhyvinvoinnistaan ja koko työyhteisön hyvinvoinnista.
Johtajan tehtävänä on olla läsnä ja kuunteleva työyhteisössä. Hän antaa suuntaviivat työn tekemiselle selkiyttäen perustehtäväkuvan ja huomioiden työtä määrittävät lait ja asiakirjat. Perustyön tekemiselle pitäisi saada työrauha, vaikka käsillä olisikin isoja muutoksia työn tekemiselle. Nykypäivän johtaminen on hyvin pitkälti muutosten johtamista. Muutokset voivat kohdistua vain omaan yksikköön, mutta ne voivat myös kohdistua koko kaupungin/kunnan tasolle tai ne voivat olla valtakunnallisia. Ison tai pienen muutoksen johtaminen näkyy kuitenkin aina jollakin tasolla työntekijöillä muutostuskana.
Työn tekeminen ei tulisi olla vain suorittamista, vaan keskittymällä hetkeen ja antamalla itselleen ja työntekijöille työrauhan, saa tätä kautta luotua omalle työlle merkitystä. Positiivinen työvire ja mahdollisuus vaikuttaa omaan työhön lisäävät omaa ja muiden työhyvinvointia. Työssä tulee olla kuitenkin riittävää haastetta, jotta työntekijällä on mahdollisuus haastaa itseään ja saada uutta motivaatiota työhön ja siinä kehittymiseen.
Työntekijöille on tärkeää kokea olevansa oikeassa paikassa osaamisensa ja vastuidensa suhteen. Heille tulee mahdollistaa vaikuttamisen paikkoja, joissa työntekijä voi vaikuttaa omaan työhönsä ja sen sisältöihin. Oman työn arviointi ja keskustelun sekä palautteen saaminen oikeissa foorumeissa lisää vaikuttamisen paikkoja. Avoin ja keskusteleva työyhteisö sallii myös moninaiset ajatukset ja näkökulmat. Päätösten ja toiminnan läpinäkyvyys, jotka koskevat koko työyhteisöä, auttavat myös työhyvinvoinnin kehittymisessä.
Nykyhetkessä haasteena työhyvinvoinnille on työntekijäpula sekä alan pitovoima ja houkuttelevuus. Henkilöstön suuri vaihtuvuus, sijaisten vaikea saatavuus ja motivoituneen henkilöstön alalle jääminen haastavat tässä hetkessä sekä johtajia että henkilöstä. Tämä tilanne näyttäytyy jo työhyvinvoinnissa kuormittamalla työssä olevaa henkilöstöä. Tässä tilanteessa työhyvinvointi ja erityisesti sen johtaminen on uuden haasteen edessä. Ratkaisua ei välttämättä löydy edes kaupunki-/kuntaorganisaatiosta, vaan ratkaisuja tulisi tehdä valtakunnan tasolla koulutuksen ja palkkauksen osalta.
Kuten todettua, työhyvinvointi koostuu monesta eri osatekijästä. Selkeä, arvostava ja oikeudenmukainen johtaminen vahvistaa hyvinvointia ja näin ollen johtamisen nähdään olevan työssä jaksamista tukevaa toimintaa. Mutta pääasiassa työhyvinvointi syntyy työn ja sen tekemisestä arjessa. Työn tekemisen ja työyhteisön arkea parantamalla lisätään työhyvinvointia. Työhyvinvointi on viime kädessä jokaisen työntekijän oma subjektiivinen kokemus ja ajatus omasta työhyvinvoinnista. Se miten työntekijät kokevat johtamisen vaikuttavan työhyvinvoinnin laatuun, on myös työntekijöiden oma kokemus johtajan johtamistaidoista. Se, voiko johtaja olla aina tasapuolinen ja kuinka päätökset koetaan työyhteisössä, eivät välttämättä aina kohtaa työntekijöiden oletus siihen, kuinka johtaja päätöksensä rakentaa. Johtajan hallittavana on kuitenkin aina suurempi kokonaisuus, jolloin jokaisen yksittäisen ihmisen toiveita ja pyyntöjä ei voida aina joka kohdassa huomioida, vaan päätökset ja toiminta rakentuu tasapuolisuuteen suuremmassa kokonaisuudessa ja pidemmällä aikavälillä.
Kaiken kaikkiaan jokaisen työyhteisön jäsenen tulisi omalla toiminnallaan mahdollistaa hyvän työilmapiirin luominen, joka edesauttaisi vahvistamaan työyhteisön sekä yksittäisen työntekijän työhyvinvointia työpaikalla. Yksittäinen työntekijä ei toiminnallaan pysty yksin muuttamaan toimintatapoja yhteisössä, mutta kun kaikki päättävät panostaa omalta osaltaan omaan työhyvinvointiinsa ja tuomalla positiivista ajattelukulttuuria työyhteisöön negatiivisen kierteen sijasta. Johtajana muista aina kiittää hyvästä työstä ja antaa positiivista palautettu hyvin hoidetuista työsuorituksista. Hyvinvoiva ja työn imua kokeva työntekijä edistää positiivisella tavalla lapsen kasvua, oppimista ja huolenpitoa varhaiskasvatuksessa.
Tekstin kirjoittivat apulaisesimies Mari Alanko ja päiväkodin johtaja Riitta Salminen
Lähdekirjallisuus:
- Vesterinen, P. (toim.) (2006). Työhyvinvointi ja esimiestyö. WSOYpro.
- Wenström, S. (2020). Positiivinen johtaminen. Johda paremmin opetus- ja kasvatusalalla. PS-kustannus.