Kuluneen vuosikymmenen aikana koulutusvienti ja sen tarjoamat työmahdollisuudet suomalaisille kasvatusalan ammattilaisille ovat kasvaneet ja laajentuneet moninkertaisiksi. Suomalainen pedagogiikka ja osaaminen nauttivat maailmalla arvostusta ja siitä halutaan saada oppia. Opetushallituksessa toimivan, suomalaista koulutusvientiä vauhdittavan Education Finland -ohjelman tavoitteena on, että koulutusviennin arvo kasvaa miljardiin euroon vuoteen 2030 mennessä. (Oph tiedote, 20.10.2022) Seikkailunhaluiset opettajat ja varhaiskasvatuksen ammattilaiset sekä koulutusjohtamisen asiantuntijat pääsevät koulutusviennin kautta hakeutumaan uudenlaisiin työtehtäviin ja samalla saavat mahdollisuuden elää ja asua täysin uudessa ympäristössä ja testata ammatillisen mukautumiskykynsä rajoja.
Tässä blogikirjoituksessa pohditaan, millaisiin haasteisiin törmätään työyhteisössä, joka koostuu eri puolilta maailmaa olevista henkilöistä vaihtelevine kulttuuritaustoineen? Kuinka johtaa vahvuuksissa kannustaen ja samalla pedagogiikkaa ja osaamista kehittäen?
MISTÄ PONNISTETAAN MAAILMALLE?
Suomalainen varhaiskasvatus ja koulu rakentuvat pedagogioineen yhteiskuntaan, jossa kasvamisen tuki lähtee liikkeelle neuvolasta, ja jossa kansalaisten perusajatus elämästä on, että on tehtävä työtä elättääkseen itsensä ja perheensä – tätä varten on käytävä koulua ja opiskeltava. Kodin tuki ja yhteistyö ovat päiväkodeissa ja kouluissa työskentelevien kasvattajien työn kannalta keskeisiä asioita. Avoin kommunikaatio ja yhteydenpito varmistavat yhteiset tavoitteet ja päämäärät kasvatustyössä. Yhteistyötä lapsen paras keskiössä tehdään myös tarvittaessa laajemmissa moniammatillisissa verkostoissa. Kouluissa ja esiopetuksessa käytetään laadukkaita opetusmateriaaleja ja töihin palkataan samankaltaisella koulutustaustalla olevia ammattilaisia.
Koulutusviennin toimintayksiköissä sekä asiakas- että henkilökunta koostuvat eri puolilta maailmaa, eri uskonto- ja kulttuuritaustoista, monenlaisilla koulutus- ja työtaustoilla tulevista henkilöistä.
Moniammatillinen yhteistyö on rajatumpaa ja kommunikaatio perheiden kanssa voi kielihaasteista johtuen olla haastavaa. Oppimisen ja käyttäytymisen haasteista puhuminen on aina herkkä alue mutta kuinka nostaa kissa pöydälle, jos aihe on suorastaan tabu? Johtaja on monesti se henkilö, jonka ratkaistavaksi jää, kuinka haastavista tilanteista päästään eteenpäin. Sujuvan vuorovaikutuksen rakentaminen henkilöstön ja huoltajien sekä yksikön ulkopuolisten päättäjätahojen kanssa mahdollistaa kehittämistyön eri osa-alueiden onnistumisen.
JOHTAJANA KANSAINVÄLISESSÄ TYÖYHTEISÖSSÄ
Korkeakoulu- ja perusopetustasolla koulutusviennin parissa työskennelleitä löytyy jo enemmänkin, mutta varhaiskasvatuksen ja esi- ja alkuopetuksen sektorilla toiminta on ollut vielä koko lailla pienimuotoista. Henkilöstön irrottaminen kansallisista tehtävistä on vaikeaa. Kansainvälisenä asiantuntijana toimimista ei nähdä luontevana osana omaa urakehitystä koulutussektorilla eikä opinnoissa tätä vaihtoehtoa tueta. (Kiinnostuksesta kysynnäksi ja tuotteiksi – Suomen koulutusviennin strategiset linjaukset Valtioneuvoston periaatepäätös, 2010). Johtajista löytyy kansainvälistä työkokoemusta omaavia tai siihen koulutuksen saaneita henkilöitä niukasti. Johtajan rooli toimivan työyhteisön rakentamisessa ja edelleen koulutusvientihankkeen onnistumisessa on keskeinen. Tarvitaankin lisää koulutusta kohdennetusti kansainväliseen työskentelyyn!
Johtajana toimiminen kansainvälisessä työyhteisössä edellyttää joustavuutta ja sopeutumista kuitenkin säilyttäen mielessä oma tehtävä yksikön luotsaamisessa annettuja päämääriä kohti. Yhtenäisen työyhteisön luominen niin, että kaikki jäsenet kokevat kuuluvuutta ja omistajuutta on haaste. Kehittämistyön on kuitenkin oltava koko henkilöstön mukaan ottavaa ja yhteistoiminnallista. Epäonnistumisia ja turhautumisia on kyettävä sietämään ja niistä on päästävä eteenpäin jouhevasti. Oman kerrytetyn ammattitaidon hyödyntämisen lisäksi on pyrittävä oppimaan ja kohtaamaan työntekijät osaavina ja oppivina ammattilaisina. Ei voida eikä ole tarkoituksenmukaista luottaa siihen, että mallioppiminen suomalaisten työntekijöiden kautta toisi ”Finnish approach”-tuotteen maaliin. Ei olla toisintamassa suomalaista toimintaa Suomessa vaan löytämässä paikkaan ja aikaan sopeutettu versio, jossa hyödynnetään kaikkien osaajien parhaita käytänteitä ja taitoja.
KOKEMUS KASVATTAA KASVATTAJAA
Kun suomalaisia ammattilaisia ja asiantuntijoita palkataan koulutusviennin kautta erilaisiin kasvatusalan tehtäviin maailmalle, odotukset ovat korkealla. Niin lähtijällä kuin palvelun ostajalla. Lähtiessäni ensimmäisen kerran koulutusviennin kautta työtehtäviin Lähi-Itään reilu kymmenen vuotta sitten pakkailin rauhallisin mielin ja koin, että repussani oli laadukkaan koulutuksen lisäksi monenlaista kasvatusalan työkokemusta, jotka auttaisivat minua tulevan työn haasteissa ja lähdin matkaan luottavaisin mielin. Sain pian todeta, että olin uuden oppimisen äärellä. Suomessa kertyneet työkalut piti mukauttaa uudenlaisiin työtehtäviin ja oppia uusia työtapoja ja ajattelumalleja. Kokemus oli kaikkiaan kuitenkin niin antoisa, että lähtöjä on sittemmin kertynyt lisää ja lämmöllä suosittelen hyppyä uuteen!
Kirjoittaja: Sanna Heinonen
Lähteet:
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75525/okm11.pdf
Kuvat: Sanna Heinonen ja Nelli Numminen