Inkluusio on päivän sana, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Onko meillä kaikilla samanlainen, selkeä ajatus aiheesta inkluusio? Blogissamme haluamme avata inkluusion käsitettä varhaiskasvatuksessa ja sen johtamisessa.
Laakson ym. (2020) tutkimuksessa todetaan, että ylimmillä viranhaltijoilla ja varhaiskasvatusjohtajilla on myönteinen asenne inkluusioon, mutta käsitykset inkluusiosta vaihtelevat. Osa johtajista ymmärtää inkluusion lähipalveluna omassa ryhmässä toteutettuna. Osa johtajista taas sekoittaa inkluusion ja integraation käsitteet ja ovat halukkaita purkamaan integroituja erityisryhmiä saadakseen inkluusion toteutumaan. Mobergin (2009) teoksessa integraatiolla viitataan jonkin olevan ulkopuolella, joka täytyy ottaa mukaan, kun taas inkluusiossa kaikki ovat alusta asti yhdessä (Moberg ym., 2009,84). Suomessa inkluusiosta puuttuu yhdessä ymmärretty näkemys, mikä aiheuttaa sen, että siitä on eri käsityksiä poliittisten toimijoiden, lainsäätäjän ja käytännön varhaiskasvatuksen toteuttajien perspektiivistä (OKM, 2021).
MILTÄ SE MAISTUU?
Tutustuessamme eri tutkijoiden käsityksiin inklusiivisuudesta, löysimme yhteneväisyyksiä heidän pohdinnoistaan. Niissä korostuvat kaikkien ihmisten tasa-arvoisuus, suvaitsevaisuus, yhteisöllisyys ja osallisuus. Jokaisella lapsella ja aikuisella on oikeus osallistua yhteiseen toimintaan sekä olla päättämässä itseään koskevista asioista. Jokaisella lapsella on myös oikeus saada riittävä tuki siinä ympäristössä, missä hän toimii. Inkluusio voi toteutua vain, jos siihen on riittävät resurssit. Varhaiskasvatuksessa resursseina ovat riittävä määrä päteviä varhaiskasvatusalan ammattilaisia, pienennetty tai integroitu ryhmä ja muut tukimuodot. Tämän voi mahdollistaa varhaiskasvatuksen lakiuudistus, joka päätti ulottaa kolmitasoisen tuen koko varhaiskasvatukseen.
Varhaiskasvatuksen toimintaympäristöllä on suuri merkitys inklusiivisen pedagogiikan toteutumisessa. Toimintaympäristön tulee olla turvallinen niin fyysisesti, psyykkisesti kuin sosiaalisestikin. Lapsille pitää mahdollistaa leikki yhdessä muiden lasten kanssa aikuisen tukemana. Leikissä lapsi voi ilmaista itseään vapaasti ja hänet hyväksytään juuri sellaisena kuin hän on. Jotta inklusiivisuus voisi toteutua varhaiskasvatuksessa, vaatii se varhaiskasvatusyksikön johtajalta selkeää käsitystä aiheesta.
INKLUSIIVISEN PEDAGOGIIKAN JOHTAMINEN
Varhaiskasvatuslaki (2022) ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (2022) velvoittavat johtajaa inklusiiviseen varhaiskasvatukseen. Tämä edellyttää sitä, että johtajalla on tieto, mihin suuntaan hän kehittää työyhteisöä. Inklusiivisuus lähtee kaikkien tasa-arvoisesta kohtelusta, jolloin johtaja esimerkkinä yhteisössään kunnioittaa kaikkia lapsia sekä aikuisia ja ottaa jokaisen mielipiteet huomioon. Inklusiivisessa varhaiskasvatusyhteisössä hyväksytään myös vanhemmat osaksi yhteisöä. Vanhempia osallistetaan varhaiskasvatuksen suunnitteluun ja arviointiin sekä heidän mielipiteensä otetaan huomioon lapsen kasvatuksessa ja opetuksessa. Myönteinen asenne mahdollistaa inklusiivisen pedagogiikan johtamisen. Työyhteisön yhdessä mietityt arvot ovat pohjana yhteiselle inklusiivisuuden polulle, joiden pohjalta lähdetään miettimään yhteistä toimintakulttuuria, jossa jokainen tulee nähdyksi ja kuulluksi. Toimintakulttuurin muutos on pitkällinen prosessi, joka vie aikaa ja johon on kaikkien sitouduttava. Muutos näkyy ensin ajattelussa sitten asenteissa ja vasta sen jälkeen toiminnassa (Heiskanen & Syrjämäki, 2022, 260). Johtajan haasteena toimintakulttuurin kehittämisessä voi olla henkilöstön muutosvastaisuus. Avoin keskustelukulttuuri, yhteiset toimintatavat ja arvot luovat kaikille yhteisöllisyyden ja turvallisuuden tunteen, jossa henkilökunta on työhönsä sitoutuneempaa. Inklusiivisessa yhteisössä muodostuu myönteisyyden kehä, jossa lapsi on keskiössä. Tällaisessa yhteisössä kaikki yhteisön jäsenet, sekä aikuiset että lapset, voivat hyvin.
Suomessa inkluusiota ei vielä kaikilla tasoilla nähdä niin laajasti kuin kansainvälisesti. Kansainvälisesti tulkittuna inklusiivinen kasvatusympäristö on avoin ja tukee kaikkien oppijoiden moninaisuutta. Suomessa inkluusio nähdään vielä usein lasten vahvojen tuen tarpeitten kautta. Keskustelua inkluusion merkityksestä pitää jatkaa Suomessa, jotta kaikilla tahoilla sekä politiikoilla, päättäjillä, varhaiskasvatusjohtajilla että kentän työntekijöillä olisi sama käsitys sanasta inkluusio. Tähän tarvitaan myös jokaisen tahon myönteinen asenne inkluusioon ja sen tuomaan yhteiseen hyvinvointiin.
Blogitekstin ovat kirjoittaneet Jenni Rissanen ja Kirsti Salo-Saarinen
Lähdekirjallisuus:
- Heiskanen, N. & Syrjämäki, M. (2022). Pienet tuetut askeleet. PS-kustannus.
- Laakso, P., Pihlaja, P. & Laakkonen, E. (2020). Inklusiivisen pedagogiikan johtaminen varhaiskasvatuksessa. Journal of Early Childhood Education Research, 9(2).
- Moberg, S., Hautamäki, J., Kivirauma, J., Lahtinen, U., Savolainen, H. & Vehmas, S. (2009). Erityispedagogiikan perusteet. WSOY.
- Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisut. (2021). Valtioneuvosto.
- Opetushallitus. (2018). Varhaiskasvatuslaki 540/2018.
- Opetushallitus. (2022). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Opetushallitus.