Henkilöstölle vasu asiakirja asettaa jo itsessään paineita ja uudenlaisia ammatillisia odotuksia. Tämä haastaa päiväkodin johtajaa arjen suunnittelussa lähtien työvuorosuunnittelusta, palaverien paikoista ja sisällöistä, työntekijäresurssin paikantamisesta oikeisiin kohtiin, henkilöstön työhyvinvoinnista huolehtimisesta ja ammatillisen puheen ylläpitämisestä. Myös yhteistyö huoltajiin ja yhteistyökumppaneihin sekä verkoston ylläpitäminen liittyvät olennaisesti hyvän pohjan luomiseen vasuasiakirjan mukaiselle pedagogiikalle.
”Työntekijät kuitenkin vielä pyrkivät ymmärtämään muutosta ja orientoitumaan siihen suhteessa nykyisyyteen. Heille nykyisyys on luonnollinen ja jatkuvaksi ajateltu olotila. Johdon näkökulmasta nykyhetki on jo osa mennyttä, joka on tulevaisuuden tiellä.” (Hjeltin luento 9.9.2022).
Jokainen työntekijä pyrkii sisäistämään omalla tavallaan uutta ja vaatimusten tasoista toimintaa ja ajattelua. Muutokseen sopeutuminen saattaa kuitenkin olla hidasta, koska ensinnäkin jokainen ymmärtää asioita omien edellytystensä mukaisesti riippumatta ammattinimikkeestä tai työhistorian pituudesta. Toisaalta arjen yllätyksellisyys tai rutiinit saattavat estää yksilön pedagogisen kehittymisen tiimissä tai koko työyhteisössä. Pedagogisen ajattelun kehittyminen vaatii työyhteisössä toistuvia keskusteluja ja toistoja, jotta ammatillisuus voisi kehittyä. Pedagogiikka polkee paikoillaan, jos ryhmässä ei ole riittävästi koulutettua ja osaavaa henkilöstöä. Lisäksi henkilöstön vaihtuvuus vaikeuttaa pedagogisten asioiden eteenpäin viemistä.
Työyhteisön ilmapiiristä riippuu, miten hyvin työntekijät ovat vastaanottavaisia uudistuksille ja toiminnan muutoksille. Suuret johtamiskokonaisuudet saattavat olla riski toimintakäytäntöjen ja laadun kehittämisessä. Tällaisissa yksiköissä tarvitaan vahvaa henkilöstön itseohjautuvuutta ja informaation kulun tulee olla korkeatasoista. Työyhteisön sisältä tulevat esitykset ja ehdotukset huomioidaan ja niistä keskustellaan. Tällainen vahvistaa osallisuutta työyhteisön toiminnan kehittämisessä. Tämä kaikki vaatii toimivien johtamisrakenteiden luomista ja siten vahvaa pedagogista johtamisen kulttuuria. Päiväkodin johtaja on ammattijohtaja ja omassa roolissaan joutuu toimimaan kahteen suuntaan, sekä hallintoon että työntekijöihin. Esihenkilöllä on oltava rohkeutta ja mahdollisuuksia tehdä ratkaisuja, jotka hyödyttävät ja tukevat työyhteisöä. Tällaiset ratkaisut parhaimmillaan vahvistavat hyvää yhteistyötä lapsiin ja huoltajiin. Toiveena onkin, että tällaisille ratkaisuille saisi hallinnon tuen ja hyväksynnän.
”Johtajuuden toteutumista on syytä tarkastella osana laajempaa organisaatiotason kehystä ja kehitystä” (Hjeltin luento 26.8.2022).
Hallinnon tasolta uudet työtä määrittävät asiat saattavat tulla abstrakteina ja objektiivisina. Tällaisen tiedon vieminen työntekijöille vaatii päiväkodin johtajalta ja johtotiimiltä valtavan työn saattaa tieto sellaiseen muotoon, jota työntekijät pystyvät käsittelemään ja vielä viemään käytännön tasolle. Jos hallinto osoittaa kiinnostusta ja kuuntelee aidosti päiväkodin johtajia, silloin keskijohdossa toimivat johtajat kokevat osallistuvansa päätöksentekoon ja tämä lisää työhyvinvointia. Keskusteleva ja demokraattinen yhteistyö hallinnon ja keskijohdon välillä tuottaa pedagogisempaa kehitystä joka tasolla.
Varhaiskasvatuksen perustyössä lasten osallisuus ja päätöksentekoon vaikuttaminen ovat oleellisia asioita. Tämän periaatteen mukaisesti hallinnon tulisi toimia suhteessa keskijohtoon ja varhaiskasvatuksen työntekijöihin. Esim. hankkeita suunnitellessa tulisi kuulla henkilöstön mielipiteitä ja pohtia meneillään olevia arjen ilmiöitä suunnittelun pohjana. Näin toimien voitaisiin paremmin varmistaa, että hankkeen loputtua sen tuottamat hyvät asiat ja käytänteet jäävät elämään arkeen.
Kansallinen varhaiskasvatuksen arviointikeskus, OKM ja OPH nostavat tärkeitä ja oleellisia asioita kehitettäväksi ja arkea hyödyttäväksi (esim. Karvin arviointityökalu). Kuitenkin todellinen näkökulma varhaiskasvatuksen arkeen saattaa olla hämärtynyt. Kehityskohteet tulevat nopealla aikataulla ja niitä saattaa olla useita yhtä aikaa. Toteuttamisaikataulut ja oletus asioiden nopealle omaksumiselle tuottavat työntekijätasolla paineita. Lisäksi nopealla aikataululla tehtävät tutkimukset saattavat tuottaa tutkijoillekin virheellistä tietoa kehitettävän asian nykytilasta, koska kentällä ei välttämättä ole ehditty riittävästi paneutua kehitystyöhön. Asioiden sisäistäminen vaatii paljon keskustelua ja pureksimista ja koska siihen ei arjessa ole riittävästi aikaa, sisäistäminen vaatii aikaa.
Edellä mainitut tekijät paineistavat meidän kaikkien varhaiskasvatuksessa toimivien arkea mutta pedagoginen ajattelu on mennyt paljon eteenpäin. Tämä näkyy oman työn johtamisen kehittymisenä, joka parantaa opetuksen, kasvatuksen ja hoidon laatua.
Tekstin ovat kirjoittaneet Päivi Rautiola ja Maarit Tasala