Uusi työpäivä edessä. Olen suunnitellut tänään toteutettavaksi lasten hartaasti toivoman retken lähimetsään. Kertaan suunnitelmat työmatkalla ja muistelen, olenko muistanut varata kaikki tarvittavat välineet mukaan. Olen suunnitellut kaikki retkeen liittyvät laaja-alaiset oppimisen alueiden tavoitteet.
Astuessani päiväkodin ovesta sisään esimieheni on vastassa ja ilmoittaa, että ryhmästämme molemmat työkaverini ovat sairaana. Esimieheni on koko aamun yrittänyt metsästää edes yhtä sijaista ja sijainen onkin tulossa: joku, jostain, joskus. Haluaisin tietää kuka, mistä ja milloin!
On selvää, että retki jää tältä päivältä väliin. Turvaudun ovenkahvapedagogiikkaan, tempaisen esiin värityskuvia ja toivon saavani ryhmän pidettyä turvallisesti työn touhussa aamupäivän ajan.
Ulos lähtemisen aikaan sijaista ei vieläkään näy. Alan loputtoman keskustelun kurahousujen pukemisesta ja vetelen housuja pienempien päälle ja autan isompia vaikeissa kohdissa. Onneksi viereisen ryhmän Anneli kurkkaa ovesta ja kysyy, tarvitsenko apua. TARVITSENKO? Juu, kyllä kiitos ja yhteistuumin saamme loput lapset ulos.
Milla-tyttönen on haluton lähtemään ulos ja huomaan että hänen poskensa punottavat huolestuttavasti. Lapsi vaikuttaa lämpimältä ja mittaan kuumeen. Lämpö on nousussa, joten soittamaan vanhemmille. Vanhempien reaktio on tyly: ”Ei sillä aamulla mitään ollut”. Eikä äiti pääse nyt lähtemään töistä. Yritän selittää kärsivällisesti meillä olevan nyt tällainen ohjeistus, että pitäisi tulla hakemaan oireinen lapsi kotiin sairastamaan. Äiti yrittää vastahakoisesti järjestää asian.
Ruoka-aikaan sijainen lopulta saapuu ja ilmoittaa, ettei ole aikaisemmin ollut töissä päiväkodissa. En voi laittaa häntä yksin lepohuoneeseen, joten luovun suunnitteluajastani ja istun huokaisten lukemaan lapsille satua.
Työaikani olisi jo lopussa, mutta en voi jättää sijaista yksin pukemaan lapsia ulos, joten taas kerran joustan ja venytän päivää. Viimein koittaa kotiin lähdön aika. Lähden väsyneenä kotiin… jo toisen kerran tällä viikolla.
Minä, nuori opettaja mietin: ”Tätäkö tää on?”
Mistä on laadukas varhaiskasvatus tehty?
Edellä kuvattu päivä on ikävä kyllä arkeamme. Vain laadukas varhaiskasvatus on vaikuttavaa. Oliko päivä sitä?
Laadukas varhaiskasvatus tarvitsee tekijänsä, johtajat, asiantuntijat, opettajat, lastenhoitajat ja avustajat. Jokainen on tärkeä osa palapelissä, jossa rakennetaan lapselle turvallista, kehittävää ja hyvää arkea. Ihmisten kanssa tehtävässä työssä jokainen päivä on erilainen, se on yleensä rikkaus ja toisinaan haaste.
Laadun varmistamiseen tarvitaan mm. suunnittelua, arviointia, oman työn reflektointia ja pedagogista keskustelua. Ilman asioiden yhteistä pohdintaa asiat jäävät jokaisen omiksi mielikuviksi. Onko siihen aikaa?
Keskustellaanko päiväkodeissa ja tiimeissä, mitä opettajan työhön sisältyy ja miksi? Oman työnkuvan sanoittaminen konkreettisiksi teoiksi ei ole helppoa. Opettajan ajatuksia voivat olla:
- Onko työpanokseni riittävä, mitä jos muut ajattelevatkin, että teen liian vähän?
- Osaanko kertoa oikeilla termeillä, miten teen ja toimin, sanoittaa vasua konkreettisiksi teoiksi?
- Osaanko kertoa miten johdan tiimiä ja huomioin ihmisten vahvuudet ja erilaisuuden?
- Osaanko sanoittaa arvot, tavoitteet ja tekemäni pedagogiikan näkyväksi?
- Osaanko sanoittaa kuinka ohjaan tiimin työntekijöiden työtä?
- Osaanko kuunnella ja antaa palautetta? Olenko riittävä tähän työhön?
Yhdessä puhutut menetelmät ja prosessit luovat selkeyttä. Johtajat mahdollistavat prosessien toteutumisen, myös tiiminjohtajat eli ryhmän opettajat. Tehtävänkuvat ovat tuoneet selkeyttä siihen, kuka tekee mitäkin ja miksi. Onko koulutus ja osaaminen pedagogisella vai hoidollisella puolella.
Pedagogisen johtajuuden merkitys ja opettajan moninaiset vastuut
Pedagoginen johtajuus on yhteydessä varhaiskasvatuksen laatuun ja tällä hetkellä johtajien aika menee pedagogisen johtajuuden sijasta haastavien tilanteiden selvittämiseen (Fonsén ym., 2020, 13). Siksi käytössä tulee olla laaja jaetun pedagogisen johtajuuden malli.
Toimintakulttuuria luodaan joka päivä ja se on merkittävä osa laatua. Opetushallituksen (2018, 28) mukaan pedagogiikan johtaminen edistää toimintakulttuurin laatua. Kun jaettu pedagoginen johtajuus toimii varhaiskasvatusyksikössä, varhaiskasvatuksen opettajat ovat sitoutuneita pedagogiseen johtajuuteen ja sitä kautta sitoutuneempia koko työyhteisöön ja työhön.
Pedagogisen johtajuuden tärkeimpänä tavoitteena tulee olla lapsen hyvä kasvu, hyvinvointi ja oppiminen, koska laadukas pedagogiikka vastaa ja tukee lapsen kasvua, hyvinvointia ja oppimista (Fonsén & Parrila, 2016b).
Pedagogisen johtajuuden laatu näkyy niin lapsiryhmissä kuin yksilön tasolla. Laadukas pedagoginen johtajuus on yhteydessä sen kanssa, että lapset ovat aktiivisempia, he ovat sitoutuneita toimintaan ja he viihtyvät päiväkodissa.
Varhaiskasvatuksen arki muutoksessa
Elina Fònsen ja Sanna Parrila (2016a) mainitsevat, että työn painopiste siirtyy väärään suuntaan esimiesten työnkuvan laajentuessa eikä pedagogiseen johtamiseen jää riittävästi aikaa. Muutos varhaiskasvatuksen johtajien työnkuvien johtamisvastuiden laajentumisesta on alkanut 1990-luvulta. Enenevässä määrin vastuu varhaiskasvatustyön laadun kehittämisestä ja arvioinnista on varhaiskasvatuksen operatiivisella tasolla.
Varhaiskasvatuksessa on viime aikoina eletty muuntuvaa ja muuttuvaista arkea, joka on vaatinut kasvatushenkilöstöltä venymistä ja joustamista. Alalla on vaikea sijaispula, joka alkaa vaikuttaa työntekijöiden jaksamiseen sekä motivaatioon.
Vaativammaksi muuttunut arki turhauttaa ja koetaan riittämättömyyttä, koska päivän suunnitelmat eivät toteudu tai ei ole edes aikaa suunnitella, kehittää saatikka arvioida varhaiskasvatuksen sisältöä.
Sen lisäksi, että varhaiskasvatuksessa saadaan avata syitä muuttuneista arjen tilanteista lasten vanhemmille, luodaan lisäpaineita muun yhteiskunnan toimesta nostamalla uutisointiin ne arjen työtä mahdollistavat toimet, kuten päiväkotien aukioloaikojen supistaminen ja toiminnan mukauttaminen henkilöstömitoituksen mukaiseksi. Varhaiskasvatus on kuitenkin mahdollistettu tänä rajoitettuna ja epävakaana aikana.
Fonsèn ja Parrila (2016a) määrittelivät laadukkaan varhaiskasvatuksen vastaavan ja tukevan lapsen kasvua, hyvinvointia ja oppimista, mutta kukaan ei ole määritellyt kehityskulun ajanjaksoa. Luommeko me, varhaiskasvatuksen työntekijät, itsellemme liian tiukat aikataulut ja määritelmät tavoitteiden toteuttamiselle. Voiko tiukempana aikana todeta hyvillä mielin tehneensä riittävästi toteuttamalla ovenkahvapedagogiikkaa sekä huomioimalla jokaisen lapsen päivän aikana.
Kysymykseen, mikä on työssäsi parasta, saimme seuraavia vastauksia:
- Eskariope: ” Ihmisten kanssa tehtävä työ on inhimillistä ja iloista. Lasten kehitys eskarivuotena on huimaa, syksystä kevääseen tapahtuu niin paljon kehitystä ja oppimista, ettei siitä voi olla kuin hämmentynyt ja iloinen. Kun suljen päiväkodin oven, työt on tehty, monissa töissä palataan vielä illalla esim. tietokoneen äärelle.”
- Pienten ope: ”Kun arki sujuu, lapset oppivat tavallisia asioita. Nautin huoltajien kanssa tehtävästä yhteistyöstä, keskustelut ovat monesti tosi mielenkiintoisia.”
- Apulaisjohtaja: ”Lasten riemu ja innostus tarttuu, olemme tehneet tutkimustyötä eri materiaaleista ja se vie meidät kaikki ihan mennessään. Pedatiimit toimivat hyvin, yhdessä tekeminen ja onnistuminen lisäävät jaksamista ja työn iloa.”
- 3–5 -vuotiaiden ope: ”On hienoa, kun yhdessä suunnitellaan tekemistä lapsille ilolla, innolla ja huumorikin on mukana. Lasten riemu.”
Opettajan hyvä ja iloinen työpäivä
On uusi työpäivä. Olemme lähdössä lasten kanssa luistelemaan ja heti oven avattuani vastassa on joukko innostuneita lapsia luistinkassit valmiina. Työparini on etsinyt kaikki mukaan tarvittavat tavarat ja olemme valmiita lähtemään matkaan.
Ilma on aurinkoinen ja matkalla tutkimme erilaisia jälkiä lumen pinnalla ja ihmettelemme auringon kimallusta hangella. Luistelussa lapset haluavat näyttää opittuja asioita: ”Kato kun mä jarrutan.” Annan runsaasti positiivista palautetta lapsille ja kannustan heikompia yrittämään. Lasten taidot ovat kehittyneet huimasti jo muutamalla luistelukerralla.
Päiväkodilla lasten kasvot loistavat riemusta ja he ovat ylpeitä oppimistaan asioista. Suunnitteluajalla pääsenkin suunnittelemaan lisää harjoitteita seuraavalle kerralle lasten toiveiden mukaan.
Tällaisten päivien ansiosta jaksan tehdä tätä työtä.
Heli Joensuu, Reija Salminen ja Merja Hietikko
Lähteet
- Fonsén, E., Lahtinen, L., Sillman, M., & Reunamo, J. (2020.) Pedagogical leadership and children´s well-being in Finnish early education. Educational Management Administration & Leadership, 1–16.
- Fonsèn, E. & Parrila, S. (2016a). Varhaiskasvatuksen johtajuus muutoksessa, 17–21. Teoksessa S. Parrila & E. Fonsèn (toim.), Varhaiskasvatuksen pedagoginen johtajuus. PS-kustannus.
- Fonsén, E. & Parrila, S. (2016b). Johtajuuden käsitteet ja lähtökohdat, 23–41. Teoksessa S. Parrila & E. Fonsèn (toim.), Varhaiskasvatuksen pedagoginen johtajuus. PS-kustannus.
- Heikka, J. (19.8.2021). Pedagoginen johtajuus [PowerPoint-diat, luento]. Jyväskylän yliopisto.
- Heikka, J. (23.8.2021). Pedagoginen johtajuus [PowerPoint-diat, luento]. Jyväskylän yliopisto.