Pienten pedagogiikan arvo on viime vuosina nostettu esiin ja syystäkin: on huomattu, kuinka pienten pedagogiikka on lasten myöhemmän kasvun, kehityksen ja oppimisen vahva perusta. Pienten pedagogiikka on vaativaa ja vaatii erityistä ammattitaitoa, sillä usein on kyse on vielä puhumattomista lapsista, joiden kehitys on huimaa. Varhaiskasvatuksen opettajalta vaaditaan herkkyyttä havaita ryhmän lasten tarpeet sekä yksilölliset herkkyyskaudet eri taitojen oppimiselle.
Varhaiskasvatuksen ohjaavat asiakirjat (Opetushallitus 2022; Varhaiskasvatuslaki 540/2018, 1:3§) korostavat lasten osallisuutta yhtenä merkittävänä laatutekijänä ja Lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan (Yhdistyneet Kansakunnat, 1989, 12–13§) jokaisella lapsella on oikeus ilmaista itseään, tulla kuulluksi ja olla osallisena häneen vaikuttavassa päätöksenteossa. Varhaiskasvatuksen ammattilaisten osaaminen ja taidot ovat keskeisiä erityisesti pienten osallisuuden toteutumisen turvaamiseksi, jos yhteistä, puhuttua kieltä ei ole (Konstantoni 2013). Tutkimusten mukaan pienten lasten osallisuuden toteutumisessa on kuitenkin edelleen haasteita (Kangas 2016; Kirby & Webb 2020). Osallisuusoikeuksien edistämiseksi varhaiskasvatusinstituution käytänteisiin, arkeen luotuihin sääntöihin ja toimintatapoihin sekä vuorovaikutukseen tulisi kiinnittää huomiota, jotta pienten lasten tarpeet sekä tavat ilmaista pyrkimystään neuvotella ja vaikuttaa omaan arkeensa tulisivat huomioiduiksi (Salonen ym. 2022).
Johtajan rooli korostuu erityisesti pedagogisen näkemyksen ja reflektoinnin edistäjänä sekä varhaiskasvatuksen ammattilaisten tukijana ja arvostajana. Johtajan on tiedostettava pienten pedagogiikan ja osallisuuden tukemisen haavoittuvuus ja antaa työvälineitä varhaiskasvatuksen ammattilaisille lasten osallisuuden ja pedagogiikan toteutumisen tukemiseksi lapsiryhmässä. Tärkeää on nostaa esiin pedagoginen ajattelutapa arjen joka hetkessä ja korostaa sensitiivisen vuorovaikutuksen merkitystä laadukkaan pedagogiikan ja varhaiskasvatuksen tärkeimpänä tekijänä.
Kuinka tukea pienten pedagogiikkaa:
- vuorovaikutuksen johtaminen
- lapsen ja aikuisen välisen vuorovaikutuksen arvioinnit ja sensitiivisyyden pohdinta
- myönteisen ilmapiirin vahvistaminen vahvuuksien kautta
- arvokeskustelujen käyminen: lapsikäsitys ja toimintakulttuuri!
- vuorovaikutustaitojen vahvistaminen: sanallisen ja sanattoman vuorovaikutuksen merkityksen tiedostaminen
- kokopäiväisen pedagogiikan vahvistaminen
- hetkessä elämistä
- aitoa, läsnäolevaa vuorovaikutusta
- yksilöllistä ja kunnioittavaa kohtaamista
- pedagogisten mahdollisuuksien ja oppimishetkien havaitsemista arjessa
- osallisuuden tukeminen – aikuisten asenteen johtaminen
- yhteinen keskustelu: lapsi- ja aikuiskäsityksen ja lapsen oikeuksien pohtiminen
- dialogiin perustuva vuorovaikutus lapsen ja aikuisen välillä
- lasten kunnioittava kohtaaminen ja kuuleminen
- lasten mahdollisuudet vaikuttaa asioihin sekä oppia kokeilemisen kautta
Johtajan vastuulla on varmistaa laadukkaan pedagogiikan ja varhaiskasvatuksen toteuttaminen, arviointi ja kehittäminen, jossa lasten kokonaisvaltainen hyvinvointi on keskiössä. Näin ollen päiväkodin johtajilla tulisi olla vahva tietämys eri ikäisten lasten oppimiseen, kasvuun ja kehitykseen vaikuttavista tekijöistä ja johtamisen taito, jotta henkilöstön on mahdollista keskittyä perustyöhön lasten kanssa. Pienten pedagogiikkaa tukeakseen johtajan on tärkeää vahvistaa erityisesti tässä kirjoituksessa mainittuja varhaiskasvatustyön ja johtamisen osa-alueita. Johtamisen taidoista korostuvat erityisesti henkilöstön osaamisen esiin nostaminen ja vahvistaminen, johtajan oma vuorovaikutusosaaminen sekä henkilöstön motivointi, ohjaaminen ja kannustaminen toimintakulttuurin muutokseen.
Johtaja on pienten pedagogiikan arvostuksen puolesta puhuja, joten hänellä on tärkeä rooli varhaiskasvatuksen laadun varmistajana.
Tekijät: Emma Koitto ja Kirsi Teittinen
Kangas, J. (2016). Enhancing children’s participation in early childhood education through the participatory pedagogy [väitöskirja, Helsingin yliopisto]. Helsinki: Unigrafia. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-1833-2 (Viitattu 17.5.2023)
Kirby, P. & Webb, R. (2020). Taking part, joining in, and being heard? Ethnographic explorations of children’s participation. Teoksessa J. Todres & S. M. King (toim.) The Oxford handbook of children’s right law (s. 476–494). https://doi.org/10.1093/oxfordhb/9780190097608.013.24. (Viitattu 17.5.2023)
Konstantoni, K. (2013). Children’s rights-based approaches: the challenges of listening to taboo/discriminatory issues and moving beyond children’s participation. International Journal of Early Years Education, 21(4), 362–374.
Opetushallitus. (2022). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Määräykset ja ohjeet 2022:2a.
Salonen, E., Koitto, E., Notko, M., Lahtinen, M. & Sevón, E. (2022). Child–educator disagreements in Finnish early childhood education and care: young children’s possibilities for influence. Early Years: An International Research Journal.
Varhaiskasvatuslaki 13.7.2018/540. https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180540
Yhdistyneet Kansakunnat. (1989). YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista.