Pedagoginen johtajuus osana päiväkodin johtajan työnkuvaa on korostunut vuosien saatossa. Pedagoginen johtaminen määritellään tavoitteelliseksi ja suunnitelmalliseksi henkilöstön oppimisen ja pedagogiikan kehittämisen johtamiseksi. Päiväkodin johtajan tavoitteena on saada kasvattajatiimit toimimaan tavoitteellisesti, varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden mukaisesti ja pedagogisesti perustellusti. Samoihin asioihin varhaiskasvatuksen erityisopettaja kiinnittää huomiota työskennellessään tiimien tukena. Ryhmässä toteutuvaa pedagogisen toiminnan perustaa on usein tarkasteltava ennen erityispedagogisten menetelmien tai työskentelytapojen käyttöön ottamista. Siksi päiväkodin johtajan ja varhaiskasvatuksen erityisopettajan yhdessä johtamisen mahdollisuudet kannattaisi hyödyntää eritoten pedagogisessa johtamisessa.
Pedagogisen johtamisen ulottuvuudet
Fonsén (2014) erittelee pedagogisen johtajan inhimillisen pääoman ulottuvuuksia, joista ensimmäinen on tieto laadukkaasta pedagogiikasta. Päiväkodissa johtajan ja erityisopettajan pitää olla aktiivisia tiedon etsijöitä ja innostuneita kouluttautumaan. Johtajan ja erityisopettajan yhteistyötä pedagogisessa johtamisessa helpottaa, jos johtajalla on jonkin verran näkemystä, kokemusta tai koulutusta erityispedagogiikkaan liittyen. Samoin erityisopettajan kokemus, koulutus ja ymmärrys johtajuudesta luo yhteistyölle onnistumisen edellytyksiä.
Toinen Fonsénin kuvaamista ulottuvuuksista on tietoisuus toteutettavasta pedagogiikasta. Johtajan ja erityisopettajan jatkuva toiminnan seuraaminen, erilaiset keskusteluryhmät, arviointi sekä reflektointi pitävät yllä laadukasta varhaiskasvatusta sekä auttavat näkemään kehittämisen kohteet ja toiminnan haasteet. Johtajalla ja erityisopettajalla on tuntemus juuri samoista tiimeistä, niiden kasvattajista, lapsista ja perheistä. Heidän on sujuvaa ja helppoa yhdessä pohtia ryhmissä tapahtuvia asioita. Kahdet silmät näkevät myös herkemmin joskus hitaastikin tapahtuneita positiivisia muutoksia tiimeissä. Muutokset ovat tärkeitä voimaantumisen kannalta niin johtajan ja erityisopettajan muodostamalle parille kuin tiimille itselleenkin.
Kolmas Fonsénin esiin tuoma ulottuvuus on taito ohjata henkilöstö toteuttamaan laadukasta pedagogiikkaa. Päiväkodinjohtajan työnkuvaan kuuluu vahvasti henkilöstöjohtaminen, johtamisosaaminen sekä pedagoginen johtaminen. Erityisopettajan mukana olo arvokeskustelussa, vasutyössä, perustehtävän kirkastamisessa sekä kehittämistyön ohjaamisessa on valtava voimavara johtajalle. Tiimien pedagogisessa johtamisessa johtaja ja erityisopettaja voivatkin luontevasti sopia, miten kumpikin omilla keinoillaan voi tukea tiimiä sen haasteissa.
Neljäs Fonsénin ulottuvuuksista on kyky pedagogiseen argumentointiin. Henkilöstön ja toiminnan johtaminen ovat päiväkodinjohtajan ominta aluetta, mutta resurssien takaaminen ja lapsen edun ja varhaiskasvatuksen puolesta puhuminen ovat molempien työssä suuressa roolissa. Vahva keskinäinen keskustelukulttuuri sekä jatkuva yhteinen arviointi auttavat molempia löytämään pedagogisesti perusteltuja ratkaisuja varhaiskasvatuksen arjessa sekä argumentoiden jalkauttamaan niitä käytäntöön. Luottamus ja arvostus toisen tekemää työtä kohtaan ovat arvokkaita tekijöitä yhteistyön onnistumiselle.
Yhteistyöllä on merkitystä myös työhyvinvointiin
Päiväkodinjohtajan ja varhaiskasvatuksen erityisopettajan työparina työskentelyn yksi suurimpia etuja on tuki, jota he voivat saada toisiltaan. Tärkeää on tietenkin yhteistyön toimivuus. Toimiva yhteistyö voi kannatella molempia haasteellisen ja hektisen arjen keskellä ja näin ollen lisätä merkittävällä tavalla heidän työhyvinvointiaan. Päinvastaisessa tilanteessa, yhteistyön puuttuessa tai ollessa takkuilevaa, voi vastaavasti tapahtua kuormittumista ja työhyvinvoinnin heikkenemistä. Tästäkin näkökulmasta katsottuna päiväkodinjohtajan ja varhaiskasvatuksen erityisopettajan yhteistyöhön panostaminen on ensiarvoisen tärkeää.
Päivitetty varhaiskasvatuslaki kannustaa yhteistyöhön
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet ovat juuri kokeneet päivityksen. Päivitetyissä perusteissa määritellään entistä tarkemmin kolmitasoisen tuen mallin mukaan tuen tasot ja muodot sekä se, miten tukea annetaan. Kolmitasoisen tuen mallissa lapselle annettavan tuen tasot jaotellaan yleiseen, tehostettuun ja erityiseen tukeen. Tuen tarve arvioidaan lapsen yksilölliseen tuen tarpeen perusteella. Erityisenä tavoitteena nähdään varhaiskasvatuksen toteutuminen inklusiivisten periaatteiden mukaisesti. (Opetushallitus, 2022) Inkluusio nähdään varhaiskasvatuksessa usein kaikkien lasten yhdenvertaisena mahdollisuutena päästä yleisiin varhaiskasvatus- ja esiopetuspalveluihin lähelle lapsen kotia. Silloin myös lapsen tarvitsema tuki ja palvelut tarjotaan monimuotoisesti kaikille yhteisten palvelujen piirissä. Inkluusio on kuitenkin käsitteenä laaja ja sisältää näiden käytännön näkökulmien lisäksi vahvan arvopohjan kaikkien lasten oikeudesta tasa-arvoiseen, yhdenvertaiseen, syrjimättömään ja osallisuuden takaavaan varhaiskasvatukseen.
Päiväkodinjohtajan ja erityisopettajan yhteinen pedagoginen johtaminen voi olennaisella tavalla vähentää ekskluusiota ja vahvistaa inkluusiota. Työ inkluusion eteen vaatii suunnittelua, resurssien yhdessä miettimistä, kasvattajien ammattitaidon vahvistamista ja moniammatillisen yhteistyön korostamista. Tilanteet, joissa tehostettua tai erityistä tukea saavan lapsen tuki toteutuu ja hän kokee osallisuutta omassa varhaiskasvatusryhmässään, on juhlan hetki koko työyhteisölle. On saavutettu pedagogiselle toiminnalle asetettuja tavoitteita.
Parijohtajuus arjen voimavaraksi
Monien edellä kuvattujen merkityksellisten tekijöiden vuoksi päiväkodinjohtajan ja erityisopettajan yhteistyön mahdollisuudet tulisi tunnistaa laajemmin varhaiskasvatuksessa. Tälle työlle tulisi varata sopivasti resursseja eli yhteistä aikaa sekä luoda arjen käytäntöihin rakenteita, jotka itsessään turvaavat yhteisen pedagogisen johtamisen jatkumista moninaisten muutosten ja työtehtävien keskellä. Käytännössä yhteistyö näkyy esimerkiksi sovittuina yhteisinä palavereina, joissa arvioidaan toiminnalle asetettuja tavoitteita ja mietitään niiden vaikuttavuutta. Näissä päiväkodinjohtajan ja erityisopettajan palavereissa suunnitellaan myös tulevaa, ja keväällä työssä panostetaan paljon syksyn ryhmien suunnitteluun, lasten tuen tarpeiden huomioimiseen uusissa ryhmissä ja resurssien riittävyyden arviointiin.
Seinäjoen kaupunki on ottanut käyttöön varhaiserityiskasvatuksen hoitajan työnkuvan, jonka sijoittumisesta ja työnkuvasta vastaavat johtaja ja erityisopettaja. Tämä resurssi on osoittanut erittäin arvokkaaksi, ja sillä saavutetaan erittäin hyviä tuloksia tukea tarvitsevien lasten kanssa.
Yhteistyön käytännön esimerkkejä ovat myös yhteiset pedatiimit, joissa johtaja ja erityisopettaja voivat hyödyntää toistensa ammattitaitoa ja olla toistensa tukena uusien asioiden läpiviemisessä. Pedatiimien suunnitteleminen yhdessä vahvistaa myös työparin yhteistä käsitystä pedagogiikasta ja siitä, mihin suuntaan toimintaa halutaan viedä. Käytäntö osoittaa, että johtajan ja erityisopettajan työhuoneen sijoittuminen päiväkotiin saman katon alle lisää kohtaamisia heidän välillään. Lyhyet ovensuukeskustelutkin ovat monesti arvokkaita työn kehittämisen kannalta. Sekä erityisopettajan että johtajan tavoitettavuus on erittäin arvokasta koko talon pedagogiikan kehittämisen kannalta ja lähellä työskentely auttaa kasvattajia arjen hetkissä.
Toivomme, että varhaiskasvatuksen erityisopettajan ja päiväkodinjohtajan yhteistyön mahdollisuudet tunnistettaisiin ja päiväkodit lähtisivät rohkeasti kokeilemaan tätä toimintatapaa ja panostamaan yhteiseen pedagogiseen johtamiseen.
Tekstin kirjoittivat kiertävä varhaiskasvatuksen erityisopettaja Kirsi Ingström Teuvan kunnasta sekä päiväkodin johtaja Essi Latvanen Seinäjoen kaupungilta.
Lähdekirjallisuutta:
- Fonsén, E. (2014). Pedagoginen johtajuus varhaiskasvatuksessa. Acta Universitatis Tamperensis 1914. Tampere University Press. http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95050/978-951-44-9397-3.pdf?sequence=1
- Nurmi, N. (2020) Työpareittain työskentelevien päiväkodinjohtajien kokemus työhyvinvoinnista. Tampereen yliopisto. NurmiNina.pdf (tuni.fi)
- Opetushallitus (2018/2022). Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Opetushallitus.
- Parrila, S. & Fonsén, E. (toim.). (2016). Varhaiskasvatuksen pedagoginen johtajuus. Käsikirja käytännön työhön. PS-kustannus.
- Pihlaja, P., & Viitala, R. (toim.). (2018). Varhaiserityiskasvatus. PS-kustannus.