“Varhaiskasvatuksen pedagoginen johtaminen ja henkilöstön Vasun arvoihin perustuvan pedagogisen ajattelun vahvistaminen”
Varhaiskasvatusyksikön johtaja kertoi aamupalalla käydystä lasten ja hänen välisestä keskustelusta. Eräs lapsista oli laittanut banaanin palasen takaisin kuoreen ja arvuuttelut muilta lapsilta: “ Missähän se on? Ruokailun aikana asiaa oli ihmetelty yhdessä ja useita vastuksia oli esitetty. Johtaja oli ollut mukana ihmettelemässä kuunnellen ja kommentoiden lasten pohdintoja.
Aamupalan päättyessä eräs lapsista oli tuumannut johtajalle: “Minä teen sinulle rakkauskortin. Tänään en sitä ehdi tekemään, mutta teen Rakkauskortin sinulle toisena päivänä.”
Tähän lapsen sanoittamaan Rakkauskortti-sanaan kiteytyy mielestämme tärkein varhaiskasvatuksen arvo. Jokaisella varhaiskasvatuksessa olevalla lapsella on oikeus lasta arvostavaan, turvalliseen ja sensitiivisen vuorovaikutukseen. Varhaiskasvatushenkilöstön tehtävä on olla läsnä ja rakentaa yhteyttä lapseen. Yhteyden kautta lapsi kokee turvaa, tulee nähdyksi ja saa lohdutusta. Kun lapsi kokee tulleensa kuulluksi, nähdyksi, arvostetuksi voi hän ojentaa lapsen vilpittömyydellä aikuiselle Rakkauskortin. Varhaiskasvatuksen laadun mitta on arvojen toteutuminen jokapäiväisessä toimintakulttuurissa. Pienet ja merkittävät asiat eivät vaadi aikaa, vaan luovaa ja elämyksellistä suhtautumista.
Näkyvätkö arvot arjen toiminnassa siten, miten niiden kerrotaan näyttäytyvän? Onko arvojen ja käytännön toiminnan välillä selkeä yhteys? Fonsén (2014, 37) on todennut tutkimuksessaan, että varhaiskasvatuksen arvopohjaa ei ole kyetty viemään riittävästi käytännön toimintaan. Arjen tilanteita kannattaa pohtia ja käsitellä arvoihin peilaten.
Varhaiskasvatuksen henkilöstö on tärkeässä tehtävässä vahvistamassa lapsen kasvua, oppimista ja hyvinvointia. Lapsen turvallinen kiintyminen varhaiskasvatuksen henkilöstöön vahvistaa lapsen itsetuntoa, auttaa tunteiden säätelyssä sekä kuormittavien tilanteiden kestämisessä. Laadukas inklusiivinen varhaiskasvatus rakentuu riittävästä, osaavasta ja ammattitaitoisesta henkilöstöstä sekä pedagogisesta johtamisesta lakien ja asetusten mukaisesti.
Yhä useammin yhteiskunnallisessa keskustelussa tuodaan esille huoli varhaiskasvatuksen laadun heikkenemisestä. Varhaiskasvatuksessa on pula osaavasta ja ammattitaitoisesta henkilöstöstä, vakinaisia työntekijöitä on vaikea saada, sijaisia ei löydy, lapsiryhmät ovat täynnä, tehdään nopeita ja suunnittelemattomia ratkaisuja. Mitä voimme tehdä? Miten pedagoginen johtaminen tukee henkilöstön pedagogista ajattelua ja toimintaa vasun arvojen mukaisesti?
Mielestämme pedagoginen johtaminen on yksi tärkeimmistä vaikuttamisen keinoista varhaiskasvatuksen henkilöstön vasun arvojen mukaisen pedagogiikan toteuttamisessa ja henkilöstön osaamisen vahvistamisessa. Arvokeskustelun johtaminen vaatii suunnitelmallisuutta, tavoitteellisuutta, toimivia keskustelurakenteita sekä kokoaikaista arviointia. Jokaisen yhteisön jäsenen tulee tunnistaa omat arvot ja yhteisön arvot. Näitä arvoja tulee tarkastella vasun tavoitteiden mukaisesti sekä luoda yhteinen ymmärrys arvopohjasta johon pedagoginen toiminta perustuu. Näistä omista ja yhteisön arvoista tulee rakentaa vasun arvojen mukainen arvopohja yhteiselle pedagogiselle ajattelulle.
Merkityksellistä on, johtajan taito havainnoida ja dokumentoida pedagogista toimintaa sekä nostaa nähdyt asiat yhteiseen keskusteluun. Nähdyt, koetut ja yhdessä eletyt arjen tilanteet ovat pedagogisen keskustelun perustana. Todenmukainen ja toimintaa vahvistava arvosanasto, ymmärrys yhteisistä arvojen sisällöstä ja samansuuntainen tulkinta arvoista rakentuu arvokeskustelujen kautta. Johtaja ohjaa tarkastelemaan arjen tilanteita teoreettisen viitekehyksen kautta. Hän johtaa yhteisen pedagogisen ymmärryksen löytymistä ja sitoutumista vasun arvojen mukaiseen pedagogiseen ajatteluun ja toimintaan.
“Rakkauskortti”- on hyvä mittari arvioitaessa varhaiskasvatuksen laatua. Kaikki se vasun mukainen toiminta, jolla ravitset lapsia, mausta se hymyllä, ilolla ja läheisyydellä.
”Rakkaus on isoa, se on haleja ja se on kivaa” – Erään lapsen ajatus
Blogitekstin ovat kirjoittaneet Anna-Liisa ja Sirpa
Lähdekirjallisuus:
- Ahonen, L. & Roos, P. (2021). Untuvikot. Alle 3-vuotiaiden pedagogiikka. PS – kustannus.
- Fonsén, E. (2014). Pedagoginen johtajuus varhaiskasvatuksessa [väitöskirja, Tampereen yliopisto]. Suomen yliopistopaino Oy. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/95050/978-951-44-9397-3.pdf?sequence=1&isAllowed=y
- Heiskanen, N. & Syrjämäki, M. (2022). Pienet tuetut askeleet. Varhaiskasvatuksen uudistuva tuki ja kehittyvät käytännöt. PS – kustannus.
- Opetushallitus (2022). Varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteet. Opetushallitus.
- Ranta, S. (2021). Kasvun juuret. Miten tuen lapsen oppimista ja hyvinvointia? PS-kustannus.
- Rovaniemen kaupungin varhaiskasvatussuunnitelma. (2022).
- Trogen, P. (2020). Positiivinen kasvatus. PS-kustannus.