Aikuisen rooli ja asenteet ovat tärkeitä varhaiskasvatuksen toimintakulttuurin muuntamisessa lasta osallistavaksi. Aikuisen oma myönteinen asenne ja lapsen mielipidettä huomioiva suhtautuminen edistävät lapsen osallisuutta.
Päiväkodin arkirutiineissa on helppo aktivoida lapsen osallisuutta, jotta lapsella olisi mahdollisuuksia vaikuttaa omaan päivän kulkuunsa ja oppimiseen. Tämä vaatii työntekijöiltä luottamusta siihen, että tilanne etenee omaan tahtiinsa. Aikuinen ei voi hallita tilannetta täysin, vaan lasten omat toiveet ja tavoitteet vievät tilannetta eteenpäin. Aikuisella täytyy olla herkkyyttä tunnistaa lasten aloitteita ja valmiuksia sekä ottaa vastaan lasten ideoita. Aikuinen antaa tilaa ja aikaa lapselle oppia asioita omassa tahdissaan.
Lapsen on tärkeä tuntea turvallisuuden tunnetta valintoja tehdessään. Lasta ei jätetä yksin, vaan aikuinen tukee lasta tarvittaessa lapsen omissa valinnoissa. Aikuinen vahvistaa positiivisella asenteella lapsen valintoja moittimisen sijaan
Lapsi tarvitsee kannustusta valinnoissaan, olivatpa lapsen valinnat mitä tahansa. Hän opettelee yhdessä aikuisen tuella, millaisia seurauksia hänen valinnoillaan on. Tämänkin pitäisi tapahtua positiivisessa hengessä. Aikuisen positiivinen palaute lapsen kyvyistä tuo lapselle oppimisen iloa ja turvallisuuden tunnetta. Positiivisella palautteella lasta voidaan ohjata uusiin oppimisen kokemuksiin ja antaa lapselle oppimiseen myönteinen kokemus.
Lapsi oppii parhaiten silloin, kun hän on aktiivinen toimija, joka aktiivisesti ja oma-aloitteisesti pohtii, toimii ja kokeilee yhdessä muiden kanssa.
Vastuuseen kasvamisessa lapsi yhdessä toisten lasten ja kasvattajien kanssa opettelee, millaisia seurauksia hänen teoillaan ja päätöksillään on. Lapsen ei tulisi joutua vastuuseen asioita, jotka ovat liian haastavia hänen ikätasolleen. Tähän tarvitaan aikuisen vahvaa kannustusta. Osallistumisen ja vaikuttamisen kautta lapsen käsitys itsestään kehittyy, hänen itseluottamuksensa kasvaa ja lapsen sosiaaliset taidot kehittyvät.
Lapsen omatoimisuus ja vastuunottaminen kulkevat käsikädessä, niiden oppimiseen lapsi tarvitsee aikuisen tukea.
Osallisuuden haasteita
Lapsen osallisuuden lisääminen varhaiskasvatuksessa ei ole aivan yksiselitteistä, koska siihen ei ole mitään virallista toimintaohjetta, vaan varhaiskasvatussuunnitelma velvoittaa antamaan lapselle mahdollisuuden osallistua toiminnan suunnitteluun, toteuttamiseen ja arviointiin.
Osallisuuden haasteena nähdään suuret ryhmäkoot ja lasten erilaiset tarpeet. Kasvattajien perinteinen näkemys ja totutut rutiinit varhaiskasvatuksesta estävät osallisuuden pedagogiikan toteumisen varhaiskasvatuksessa. Aikuisen ja lapsen väliset valtasuhteet voivat estää lapsen osallisuutta. Aikuisen on helppo toimia oman ajatuksensa mukaan. Hänen voi olla vaikea nähdä, että lapsen oppiminen lähtee lapsen omista kiinnostuksen kohteista. Aikuisen roolin pitäisi olla kannustava ja eteenpäin vievä. Aikuiset kokivat haasteelliseksi suunnitella toimintaa lasten toiveiden ja ajatusten pohjalta. Vallalla on käsityksiä esimerkiksi siitä, että riittää, kun lapsilta kysytään, mitä he haluavat tehdä ja annetaan lasten tehdä sitä, mitä he haluavat. Sen sijaan osallisuus tulisi nähdä yhteisöllisenä ilmiönä ja olisi tärkeää, että hiljaisemmatkin lapset tulevat kuulluksi ja nähdyksi. Kuinka pienet lapset, jotka eivät vielä puhu, saadaan osalliseksi? Kuinka heidän tarpeensa huomioidaan? Kasvattajalla on suuri merkitys, jotta hän löytää oikeat keinot lapsen osallisuuden ja aktiivisuuden tukemiseen. Lapsiryhmä ja siinä toimivat kasvattajat säätelevät sitä, miten pienen lapsen yksilöllisyys ja vaikutusmahdollisuudet osallisuuteen toteutuvat.
Esihenkilön rooli toimintakulttuurin muutoksessa
Osallisuuden toimintakulttuurin muutoksessa esihenkilöllä on suuri merkitys, kun lähdetään viemään toimintakulttuurin muutosta eteenpäin koko henkilöstön keskuudessa.
Johtaja voi omalla esimerkillään sitouttaa työntekijöitä osallisuuden toimintakulttuuriin: kannustaa, kuunnella, antaa rakentavaa palautetta, järjestää koulutusta, suunnitella ja toteuttaa yhdessä toimintaa sekä pyrkiä dialogiseen vuorovaikutukseen, aivan kuten lastenkin kanssa. Uuden oppimista tuetaan ja kannustetaan eikä oppimisesta tehdä kuormittavaa.
Henkilöstö vetoaa usein kiireeseen ja aikapulaan. Tässä myös esihenkilöllä on vastuu, jotta hän mahdollistaa osallisuuden pedagogiikan toteutumisen. Joustavuus rutiineissa ja omissa asenteissa sekä esihenkilön antama tuki ja kannustus työntekijöille on toimintatapojen muutoksessa tärkeää. Positiivinen asenne on tässäkin kantava voima.
Kaikkea voi kokeilla ja tarvittaessa suuntaa voi muuttaa ja palata taaksepäin. Työyhteisössä tulisi edistää kulttuuria, jossa on hyväksyttävää ja myös suotavaa pyytää apua ja epäonnistua. Mitään ei voi oppia, jos omalta mukavuusalueelta ei uskalleta poistua. Monesti törmätään joko–tai -ajattelutapaan, esimerkiksi digitaitojen osalta.
Omaa osaamistaan on hyvä arvioida ja kehittää jatkuvasti niin omien käytännön kokemusten, uusien tutkimusten ja teorian pohjalta. Yhteiskunta muuttuu koko ajan digitaalisemmaksi, jolloin työntekijöiden on hankittava digiosaamista. Digitaitoja tarvitaan, koska asioiden hoitaminen on siirtynyt pitkälti digitaaliseksi myös varhaiskasvatuksessa.
Lapselle voidaan opettaa digipedagogiikkaa monella tapaa ja ennen kaikkea sitä, että se on muutakin kuin pelaamista. Myös ongelmanratkaisutaidot ja kyky löytää uutta tietoa ovat digitaitoja. Digitaitojen oppiminen on pitkälti kiinni motivaatiosta ja esihenkilön tuleekin kannustaa ja tukea työntekijöitä digiosaamisen kehittämisessä. Tämä tuo haastetta heille, jotka eivät ole kiinnostuneita digimaailmasta. Kaikille tulisi suoda yhdenvertaiset mahdollisuudet käyttää ja oppia digitaitoja. Lapset ja aikuiset voivat yhdessä oppia näitä taitoja.
Blogitekstin ovat kirjoittaneet päiväkodinjohtaja Tuula Rissanen ja apulaisjohtaja sekä perhepäivähoidon ohjaaja Tanja Järveläinen.
Lähteet
- Opetushallitus. (2022). Varhaiskasvatussuunnitelmien perusteet.
- Heikka, J., Fonsén, E., Vlasov, J., & Kangas, J. (2020). Osallisuuden pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Suomen varhaiskasvatus ry (Ed.). Books on Demand.