Ei olis uskonut
Ei olis kukhan uskonu viis vuotta sitte, mitä meillä on eessä varhaiskasvatuksessa valtakunnallisesti sekä paikallisella tasolla. Ylhensä meillä on ajatuksissa visioija viisi vuotta ethenpäin. Missä näemmä ittemme tuolloin, minkälainen työyhteisö meillä tullee olemhan, mikä on lapsitilanne, minkälaisia yksiköitä meillä on? Mikkä ovat kehittämisen painopisthet, mitä on niin sanotusti pinnalla tuolloin?
MUTTA, net ajatukset ja visiot, mitä vois tapahtua, meniki ihan eri raitheja, niin ettei ois ikinä voinu ennustaa. Kolme työntekijää Lapin pienten kuntien varhaiskasvatuksesta ihimettelemässä tässä mitä on tapahtunu, miten niihin tilanteisiin on jouvuttu ja miten niistä on selevitty. Miten se juna kulkiki tuollalailla, että veturinkuljettaja kuulosti olevan perävaunussa. Elikkä tunne on, että asioita on tapahtunu halusimma met tai emmä.
Kivinen polku
Monella varmhan alko kiinnostamhan, että mitä kuiten sielon tapahtunu, pohjosen perukoilla, kansalla, joka ei pienestä taho hetkahtaa taikka turhia ressata.
Kaikkihan lähti siitä, että valtakunnallinen varhaiskasvatussuunnitelman perusthet ilmesty ja paikallinen varhaiskasvatussuunnitelma piti olla käytössä syksyllä 2017. Siinä oli pureskeltavaa monelta kantilta ja tämä jatkuu etelhen. Hyvä se vain on ja lapsen etu eellä menhän.
Tuohon aikhan monessa paikassa taistelthin sisäilmaongelmien kans, ihan niinkö vuosittaiset täit ja kihomavot ei olis riittänhet. Osa yksiköistä lyöthin maan tasalle ja tilalle tuli uus torppa, yksityisiä päiväkoteja saapui Lapinki perukoille pikkukunthin. Vanhaa surethin ja hautajaisiaki piethin, onneksi silti kaikki säily hengissä, henkiä kyllä ahisti. Ei aivan purematta nielty yksityisen tuloa kylhin. Kunnan leipäkö on pitkä ja kapia, hyväki vishin, ku moni ei ouvon tontille tahtonu astua.
Ratkaseeko raha?
Rahat tais kunnilla olla vähissä, ku tasapainottelu alko ja päätethin laittaa henkilökunta pakkolomille, loman tarphessahan met kaikki jo olimma, mutta että ku joku pakottaa niin eihän se mukavalta tuntunu. Esimiehethän siinä oli melekosessa pinthessä, ku piti laittaa kesälomat ja lomautukset peräjulkkaa kulkemhan ja vielä tasapuolisesti. Ja sitte ku huomathin, että kuka net lapset hoitaa, niin sai alkaa peruuttamhan nuita pakkolomia. Niistäki piti tietty tehä tasapuoliset ja oikeuvenmukaset päätökset, totta vishin!
Toivottavasti nämä kaikki ei olhet se syy, ko alko näkymhän entistä enemmän kaikenmaailman erityisyyvet lapsissa. Tuen tarphet eikö lissäänty ja lissääntyy koko ajan. Tämä on semmonen homma, että siihen met satsaamma ja niin kyllä alethin valtakunnallisestikki huomioimhan.
Uutiset iästä
Juuri ku alko tuntumhan, että kyllä tämä tästä ja mehän alamma olla jo aivan perillä jutun juonesta ja kaikista perustheista. Väistöistäki päästhin puhthaishin tilhoin ja porukka oli tyytyväisiä, lapsilla hyvä olla.
No mitä vielä, uutisissa alethin möyhäämhän kiinan tauvista, jonka syyksi laitethin eläinrievut. Koronaksi sitä alethin kuttua. Emmähän met siinä voinhe uskoa, kuinka se saavutti meänki ja nopiasti. Nimittäin Suomen ensimmäinen tautitappaus löyty täältä Lapista. Onneksi meillon pitkät välimatkat ajatelthin, kaupassa käynninki sai aika väljästi tehtyä. Mutta, töissähän meän täyty käyvä kaikkien. Varhaiskasvatuksessa ei pleksillä suojattu työntekijöitä. Porukassahan met olimma. Maskit tuli, mutta pakkoa ei vielä ollu. Vapaaehtosesti jokku halus pittää ja siitä tuli palautetta, että lapset säikähtää, maski pois siis.
Ei aikaakhan, ku tuli käsky, että varhaiskasvatuksestaki tulis kaikkien lähihoitajien siirtyä hoitamhan sotepuolen asiakhaita. Tilalle saathin kouluttamattomia sijaisia kuntien eri yksiköistä. Siinä sitä oli esimiehellä pähkinä purtavaksi, miten tämä järjestettäis niin, että laavukas varhaiskasvatus ja tavothet toteutuis, niitä ku ei voi sivvuuttaa, oli tilanne mikä hyvänsä.
Lottovoittajiako?
Alko näyttämhän siltä, että koulutettuja henkilöitä ei tahtonu löytyä ei kuusta ei maasta. Alan vetovoima oli nuupahtamaisilhan ilimiselvästi. Tätä kuihtumista tuntu olevan monessa pitäjässä. Päteviä ei aina löytyny, mutta pätäköitä ja alasta kiinnostunheja ja soveltuvia niinki.
Yhtäkkiä met olimma taas kehityksen kärjessä, ko meille kerrothin etelän päästä, että olhan meleken ko lottovoittajia. Kaksvuotinen eskarikokeilu joko verrokki- tai kokeilukuntana napsahti kohalle usiammassa Lapin kunnassaki. Se tuntu pirun hienolta. Esimiesvetosesti väännethin opsia juuri kesälomien kynnyksellä. Siinä ja tässä, että lomalle viimein päästhin. Kuinka moni lie raatona makas ensimmäiset kesälomapäivät, ennenkö elpy uutta kautta varten.
Se mitä kaikkia nämä eellä mainitut tapahtumat ovat vaatinhet esimiehiltä voipi listata, ja tässä vain muutama. Jatkuvaa muutosjohtamista ja ikäjohtamista, työhyvinvoinnin tukemista, työntekijöijen jaksamisen tukemista, (ku omaki on ollu koetuksella), jatkuvaa tievotusta ja ohjeistusten laatimista alati muuttuvien ohjeitten viidakossa, kannustamista, kuuntelua, maalaisjärkiterapeuttina toimimista, jatkuvaa perehytystä, maskien hakemista ja toimittamistaki, pleksien vertailua, sisäilman nuuskimista ja terveyen menettämisen pelkoa, työn priorisointia, kaaoksen hallintaa. Ja tehhä tämä kaikki eellä mainittu niin rauhallisin ja varmoin ottein, että se välittys henkilöstölle ja sitä kautta eritoten lapsille. Lapset meillä oli aina etusijalla, että niijen elämä olis suht tasasta ja turvallista kaikesta ympärillä tapahtuvasta huolimatta.
Ei niin huonoa ku hyvvääki
Jotaki hyvvääki tässä on kuulunu tapahtuvan esimerkiksi tuon koronan keskellä. Perheitten yhteinen aika karanteenissa on saattanu olla hyväksikki. Lapsiluku monessa kunnassa on nousujohteinen. Ai niin, ja pitkittynhen ylityö- ja vuoronvaihtokiellon ansiosta met esimiehet saimma jälleen kosketuksen varhaiskasvatuksen henkilöstön arjen työhön: ylitöitä on painettu niska ojossa jo toista kuukautta ja päästy tutustumhan paremmin lapshin ja huoltajhin.
Met olemma porukassa miettinhe, miten kuiten met olemma selvinhe tästä kaikesta. Vahvuuksien johtamisen koulutuskokonaisuuen kautta met kävimmä läpi omia vahvuuksia ja yllätykseksemme huomasimma, että meillä kaikilla on tosi paljon samoja vahvuuksia top viiessä. Näitten seuraavien avulla sitä on menty ethenpäin vaikka läpi harmaan kiven.
Reiluus: Anna kaikille ja kaikelle mahollisuus. Maalaisjärjellä ethenpäin.
Teoriassahan se mennee seuraavasti: tasa-arvoinen kohtelu (kaikilla on samat oikeudet ja velvollisuudet), oikeudenmukaisuus, objektiivisuus, oikean ja väärän erottaminen, päättäväisyys (suunnitellaan huolella ja pysytään suunnitelmassa), kaikki tulee kuulluksi, pidetään toisten puolta, puututaan epäreiluun kohteluun, ketään ei jätetä ulkopuolelle, kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita tittelistä riippumatta, myötätunto ja joustavuus, näkökulmanottokyky, heikompien puolustaminen.
Rehellisyys: Ole sanojesi mittainen esimies
Teoriassa: Aitous, teeskentelemätön, rohkeus toimia ja puhua totta vaikeissakin tilanteissa. Kun uskaltaa olla aidosti sellainen, kun on, ja siksi tasapainossa itsensä kanssa. Rehellisyys ja luotettavuus kulkevat käsi kädessä. Totuuden vääristely raivostuttaa. Voimakas oikeudentuntu.
Sosiaalinen älykkyys: Ole ihminen ihmiselle. Yhessä met selviämmä.
Teoriassa: Sosiaalisten tilanteiden taidot, kuuntelutaito ja empatiakyky. Osaa luoda hyvän ilmapiirin. Joustavuus ja muokkautuvuus erilaisiin tilanteisiin hypätessä. Muutosmyönteisyys. Omien ja muiden tunteiden ja käyttäytymisen ymmärtäminen. Tutustuu helposti uusiin ihmisiin.
Kiitollisuus: Jos et pysty tekemhän suuria asioita, tehe pieniä asioita suurella syvämmellä.
Teoriassa: Positiivisten tunteiden kautta ajattelu. Vahvuuksien hyödyntäminen. Ratkaisukeskeisyys. Iloitseminen pienistäkin saavutuksista. Pienet onnistumiset voivat johtaa suuriin menestystarinoihin. Kiitollisuus auttaa läpi vaikeista asioista. Ei murehdita asioita, joille ei voi juuri nyt mitään, eletään hetkessä. Myönteiset tunteet auttavat ajattelemaan luovemmin, ratkomaan ongelmia ja oppimaan nopeammin –> lisäksi helpottavat stressiä ja auttavat pääsemään pois negatiivisuuden kehästä.
Ystävällisyys: Ole ystävällinen aina ku se on mahollista. Se on nimittäin mahollista aina.
Teoriassa: Toisten huomioonottaminen, toisesta ihmisestä kiinnostuminen, tekojen tekeminen toisten hyvinvoinnin eteen. Halu olla hyvä toiselle ja tehdä asiat hyvin. Empaattisuus. Epäitsekkyys, toisen auttaminen ilman, että odottaa vastapalvelua. Iloitsee toisen onnistumisesta. Tulee iloiseksi siitä, kun näkee toisten tekevän hyviä tekoja. Ystävällisyys on kieli, jonka kuuro voi kuulla ja sokea voi nähdä (Mark Twain). Toisen ihmisen hyväksyminen sellaisenaan kuin hän on. Itsevarmuus haastavissa tilanteissa. Harkitsevaisuus.
Tekstin ovat kirjoittaneet ”Vakat, muttei vakavat”.
Lähdekirjallisuutta:
- Leskisenoja, E. (2021). Positiivisen pedagogiikan työkalupakki. PS-kustannus.
- Parrila, S. & Fonsén, E. (toim.). (2017). Varhaiskasvatuksen pedagoginen johtajuus – Käsikirja käytännön työhön. PS-kustannus.
- Uusitalo-Malmivaara, L. & Vuorinen, K. (2016). Huomaa hyvä! PS-kustannus.