Blogimme käsittelee varhaiskasvatuksen johtajan roolia henkilöstön itseohjautuvuuden tukemisessa. Miten tuemme henkilöstöä oman työn johtamisessa? Miten johdamme omaa työtämme? Miten tuemme henkilöstön itseohjautuvuutta niin, etteivät he koe työtehtävien olevan hallitsemattomia?
Olemme huomanneet henkilöstön tarvitsevan työtehtävälleen selkeitä raameja, joiden sisällä henkilöstö kykenee toimimaan vapaammin. Raamit selkeyttävät työntekijöiden tehtäviä ja auttavat hahmottamaan työtehtävien sisältöä.
Henkilöstön itseohjautuvuus
Tänä päivänä henkilöstö kokee työtehtävien laajentuneen. Lakimuutokset, vasumuutokset ja monenlaiset projektit ja hankkeet näyttäytyvät henkilöstölle lisävaatimuksina omaa työtään kohtaan. Heistä tuntuu, että heidän varsinainen pääasiallinen työtehtävä, vastuu lasten oppimisesta ohjaamisesta sekä huolenpidosta, on jäänyt taka-alalle. Huoli lasten ja perheiden hyvinvoinnista jatkuvasti muuttuvassa maailmantilanteessa on myös kuormittavaa ja ymmärrettävää.
Jokainen työntekijä on kuitenkin oman itsensä herra. Esihenkilöiden kanssa yhdessä tehdyt raamit tukevat jokaisen itseohjautuvuutta ja sitä kautta luovuutta. Yhdessä pohtiminen auttaa myös näkemään oma työ ja sen tulokset osana laajempaa kokonaisuutta. Tiimin tasolla omassa ryhmässä toimiminen tarvitsee itseohjautuvuutta ja luottamista omaan työhönsä. Kun tiimissä tiedetään selkeät ja kaikkien tiedossa olevat toimintatavat, tukevat ne etenkin tiimivastaavana toimivan varhaiskasvatuksen opettajan työtä.
Tiimin tasolla oman työn hallinta on tärkeää. Ryhmässä tulee olla tiedossa toimintakaudelle asetetut tavoitteet. Kaikkien tiimin jäsenten tulee tietää, millaisia asioita on milloinkin menossa. Kun tiimissä käydään läpi niin henkilökohtaiset kuin yhteiset työtehtävät, suunnitellaan sekä varataan aikaa suunnittelulle, kehittämiselle ja arvioinnille, työ on sujuvaa sekä mielekästä.
Huotiainen (2019) on jäsentänyt ajatusta niin itseohjautuvuudesta kuin yhteisöllisestä oppimisesta. Hänen mukaansa itseohjautuvuuden on todettu kärsivän, mikäli työntekijä ei tunne hallitsevansa työtehtäviään. Samoin hän toteaa ihmisten ajattelun ja oppimisen kehittyvän tehokkaasti ryhmässä sekä eri ihmisten taitojen täydentävän toinen toisiaan.
Erittäin tärkeä seikka henkilöstön motivoitumisessa on kouluttautuminen sekä teoreettisen perustan esille tuonti. Kun perusta on rakennettu vankasti, on sujuvaa lisätä päälle uusia ja luovia kerroksia. Vankka perusta ei hätkähdä myöskään pienestä romahduksesta. Huotiaisen (2019) mukaan oppiminen on vahvasti motivaation ohjaamaa. Hän näkee laadukkaan varhaiskasvatuksen perustana uusimman tutkimustiedon tuntemisen sekä sen hyödyntämisen.
Johtajan rooli
Johtajan tehtävänä on luoda raamit ja puitteet, jossa jokainen voi tehdä työtään. Johtaja huolehtii, että henkilöstöllä on aikaa keskusteluun. Tämä seikka tuottaa usein johtajalle harmaita hiuksia, sillä käytettävissä olevat resurssit eivät kohtaa aina tarpeiden kanssa. Tämän vuoksi on tärkeää, että johtaja tukee henkilöstöä valmistelemalla uudet asiat niin, että ne ovat yhdisteltävissä jo olemassa oleviin asioihin sekä esimerkillään priorisoi asioita, jotka ovat sillä hetkellä tärkeimmät.
Selkeät työtehtävät, suuntaviivat toiminnalle sekä yhdessä sovitut tavoitteet poistavat ulkopuolelta tulevaa kehittämisen painetta ja antavat paremman mahdollisuuden luovuudelle. Nämä ominaisuudet olemme itse huomanneet työssämme tärkeinä. Collinin (2018-2020) Jyväskylän Yliopiston hanketutkimuksessa todettiin luovuuden, itseohjautuvuuden, oppimisen ja hyvinvoinnin lähtökohtana olevan ihmislähtöinen kulttuuri ja toimintatavat. Henkilöstön aktiivinen kuunteleminen, keskusteleminen ja läsnäolo, tukevat henkilöstön hyvinvointia. Vastavuoroisuus ja yhdessä tekeminen tuottavat tulosta.
Jokainen työntekijä on erilainen ja heillä on erilaiset vahvuudet. Kun saa olla oma itsensä ja tehdä asioita, joista on kiinnostunut, henkilöstö on motivoituneempaa ja aktiivisempaa. Johtajan tulisikin löytää jokaisen työntekijän vahvuudet ja tukea niitä (Collin, 2018-2020).
Varhaiskasvatuksen tiimityöskentely tulee nähdä vahvuutena. Kun saadaan hyödynnettyä jokaisen työntekijän vahvuudet, laadukkaan pedagogiikan toteutuminen on varmempaa. Palavereihin tulee lähteä positiivisella näkökannalla. Mitä teemme hyvin? Missä olemme onnistuneet? Positiiviset silmälasit auttavat näkemään myös asioita, joissa tarvitsemme kehittämistä. Tällöin ei keskitytä kehittämisen kohteeseen vaan nähdään metsä puilta.
Leskisenoja (2019) kysyy kirjassaan positiivinen pedagogiikka varhaiskasvatuksessa: Kumpi vaikuttaa enemmän positiivinen vai negatiivinen puhe? Kumpi jää helpommin mieleen? Samalla hän myös vastaa kysymykseensä, että pahan on huomattu olevan hyvää voimakkaampi. Näkemyksemme mukaan tämän vuoksi on tärkeä tukea myönteisiä tunteita, positiivista puhetta sekä antaa palautetta henkilöstölle. Positiivinen ilmapiiri luo onnellisia, oppivia lapsia.
Tekstin kirjoittaneet “Luovasti vakaat”
Lähdekirjallisuus:
Collin, K. (2018-2020). HeRMo-tutkimus, Luovuus ja itseohjautuvuus tarvitsevat johtamista – Tiedon silta (tsr.fi) Jyväskylän yliopisto.
Huotiainen, M. (2019). Näin aivot oppivat. PS-kustannus.
Leskisenoja, E. (2019). Positiivinen pedagogiikka varhaiskasvatuksessa. PS-kustannus.