Toukokuu. Kirjoitan työtodistuksia, jälleen. Toimintakausi alkaa olemaan takana ja katse alkaa kääntymään seuraavaan kauteen. Nyt, kuten kausien taitteessa usein, joudumme sanomaan monelle kasvattajalle näkemiin. Ei omasta tahdosta vaan siitä, että maailma kuljettaa. Osa on saanut koulupaikan, osa muuttaa, osa sai työpaikan toisesta varhaiskasvatuspaikasta, osa ei halua sanoa.
Osa kuitenkin kulkee rinnalla myös ensi kautena. Jo nyt kesän kynnyksellä pohdituttaa ajatus ensi kauden käynnistämisestä. Kuka tulee tiimikaveriksi, mitä jos valittu ei istukkaan porukkaan. Ja se tosiasia, että jälleen mennään kauden alku tutustumistilassa. Se vaatii johtajalta ja koko kasvattajatiimiltä omaa sopeutumista ja aikaa uusien tulokkaiden päästä mukaan osaksi meitä.
Miksi tilanne on näin?
Työelämän muutoksia voidaan tarkastella monesta näkökulmasta. Työelämässä kohtaa eri sukupolvet, jotka arvottavat työtä eri tavalla. Uusi työikäinen sukupolvi haluaa arkeen muutakin kuin työtä ja työtä ei nähdä itseisarvona vaan välineenä tyytyväisyyteen, hyvinvointiin ja merkityksellisyyteen. Lisäksi työelämän muutostrendi on muuttanut valta-asemaa niin että osassa ammattialoissa työntekijällä on mahdollisuus valita työnantaja.
Varhaiskasvatuksessa voidaan hyvin nähdä muutostrendit. Varhaiskasvatus on muuttunut viimeisimpien vuosien aikana suuria harppauksia. Alan ammattitaitovaatimuksia on tiukennettu uuden lain myötä sekä varhaiskasvatuslakia ja varhaiskasvatussuunnitelmaa on päivitetty tiuhaan. Valtakunnallisesti varhaiskasvatuksessa on nähtävissä merkkejä siitä, onko itse varhaiskasvatus pysynyt kaiken uudistuksien ja työelämätrendien perässä. Vai onko varhaiskasvatus vielä sopeutumistilassa kaiken uuden opettelussa?
Tulevaisuuden vaka työkenttänä
Palaan työtodistusten pariin. ”työntekijä suoritti tehtävät oma-aloitteisesti ja ammattitaitoisesti” kirjaan samalla, kun ajattelen kyseistä ihmistä. Kyllä, voi kuinka hyvin hän toimikaan. Huipputyyppi, innovatiivinen, positiivinen ja juuri sopiva tiimiin, jossa hän työskenteli. Samalla muistan, että seuraavan kauden uusiin projekteihin pitää valita vastuu työntekijä jo nyt keväällä. Kukakohan se olisi, onko osalla jo liikaa eri vastuita? Ehkäpä on sopeuduttava nykyiseen työkulttuuriin ja opittava luottamaan, että aina uusi ihminen tulee tilalle.
Mutta mitä voisin itse tehdä toisin, että työntekijät sitoutuisivat työhön pidemmäksi aikaa? Omasta näkemyksestä johtajan sinnikkäällä uskolla varhaiskasvatuksen tulevaisuuteen ja omalla positiivisella asenteella välittyy sen varhaiskasvatuksen sydän, jota vakamaailma sykkii.
Karuselli on iloinen kokemus. Tuo hymyn suupieliin tuova, nauruhermoa kutkuttava pienten ihmislasten suosikki paikka. Vaikka aikuisen näkökulmasta karuselli pyörisikin liian kovaa, on muistettava, kuinka iloisia lapsia sen kyydissä on. Ja me aikuisethan sen turvallisen ja hauskan matkan mahdollistamme.
Allekirjoitan työtodistuksen ja taitan kirjekuoreen. Olo on haikea ja turhautunutkin uuden rekrytointiprosessin myötä. Mutta, kun palaan karusellin luo, nuo iloiset pienet seikkailijat saavat itsellenikin hymyn huulille. On aika uuden kierroksen.
Kirjoittaja: Karusellin johtaja
Lähteet:
Ranta, S. Varhaiskasvatus muutosprosessissa. 2021. https://blogs.uef.fi/parasta-aikaa-varhaiskasvatuksessa/?p=1195 (viitattu 16.5.2023)
Työelämän muutostrendit 2022. Humanistinen ammattikorkeakoulu julkaisuja, 149. Humanistinen ammattikorkeakoulu, 2022, Helsinki . https://www.humak.fi/wp-content/uploads/2022/12/tyo%CC%88ela%CC%88ma%CC%88nmuutostrendit-humak-2022.pdf ( viitattu 16.5.2023)