Vaka valokeilaan! – Vahva varhaiskasvatuksen johtajuus

"VahVa" ja "Vakaa johtaja" -koulutusten blogi

Varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen pedagogiikka

Varhaiskasvatuksen positiivinen kehitys

Kuva: Pixapay

Lähtökohtaisesti elämä päiväkodissa on eri vuosikymmenillä ollut monin tavoin samanlaista: on leikitty ja laulettu sekä syöty, nukuttu ja ulkoiltu. Kuitenkin monissa kohdissa toimintatavat ovat vuosien saatossa vaihtuneet kovastikin. Varhaiskasvatus on tieteenalaltaan yhä nuorehko ja tutkimustietoa on tullut ja tulee jatkuvasti lisää. Tämä vaatii varhaiskasvatuksen parissa työskenteleviltä kykeneväisyyttä yhdistää uutta tietoa ja uusia ohjeita omaan aiempaan ajatusmaailmaan.

Päiväkodin toimintaa on ohjannut aina erilaiset tekijät. Taustalla on ollut laki, joka on omalta osaltaan antanut määrittäviä reunaehtoja. Toisaalta kuntien hallinnot ovat sanoneet omat sanansa. Tiedon karttuminen varhaiskasvatuksesta on näkynyt vuosien aikana niin lain kehityksessä kuin kuntien hallinnon päätöksissä.

Suuren muutoksen varhaiskasvatuksen pedagogiikkaan toi 2016 julkaistut Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet, joiden myötä toimintakulttuuria tuli lähteä selkeästi kehittämään. Varhaiskasvatuksen perusteisiin on jo julkaistu päivitettyjä versioita, joissa on tullut pieniä tarkennuksia ja uusia nostoja. Varhaiskasvatuksen keskustelukulttuuriin on vuosien aikana kiinnitetty huomiota työpaikoilla. On nähty tarpeen luoda erilaisia paikkoja kohdata ja keskustella, luoda yhteistä ymmärrystä varhaiskasvatuksesta. Samalla ylläpidetään työhyvinvointia.

Päivähoidosta varhaiskasvatukseen

Varhaiskasvatus on nostanut vuosien aikana arvostustaan tutkimuksen ja koulutuksen myötä. Suuri arvostuksen osoitus on se, että puhumme nykyään varhaiskasvatuksesta päivähoidon sijaan.  Aikanaan päivähoito oli osa sosiaalitoimea, mutta nyt varhaiskasvatus on luonteva osa sivistyspalveluja. Varhaiskasvatus ei ole enää vain säilytyspaikka lapselle, jotta vanhemmat pääsevät töihin.

Päivähoitolain muutos varhaiskasvatuslaiksi takasi lapselle oikeuden osallistua varhaiskasvatukseen riippumatta siitä, että onko lapsen huoltajat työssä tai kotona kuten vanhempainvapaalla. Lapsi sai subjektiivisen oikeuden varhaiskasvatukseen. Lapselle laaditaan varhaiskasvatussuunnitelma, jonka laadinnasta vastaa varhaiskasvatuksen opettaja.

Yksi viimeisimpiä muutoksia varhaiskasvatuslakiin on ollut tuen kolmiportaisuus. Siinä on kirjattuna lapsen oikeus saada kasvunsa, kehittymisensä ja oppimisensa tarpeeseen liittyvää yleistä, tehostettua tai erityistä tukea. Tuen tarve määritellään yhdessä huoltajien kanssa ja sen tavoitteena on huomioida lapsen kokonaiskehitys ja hyvinvointi arjen toiminnassa.

Varhaiskasvatuksen pedagogiikan muutos

1990 –luvulla päivähoito oli vahvasti aikuisjohtoista. Viikoittain oli tiettynä päivänä jumppaa, tiettynä päivänä laulettiin. Näistä toiminnoista puhuttiin tuokioina, joiden sisällöt olivat vahvasti etukäteen suunniteltu. Jokainen lapsi myös teki tismalleen samat askartelut ja lopputuloksen piti olla usein värejä myöden kopioita toisistaan.

Varhaiskasvatuksen pedagogiikka on muuttunut lapsilähtöiseksi. Tavoitteena on järjestää toimintaa lapsen kiinnostuksen mukaan ja huomioida lapsen vahvuuksia. Näistä keskustellaan myös varhaiskasvatussuunnitelmaa laadittaessa yhdessä huoltajien kanssa ja mietitään, miten niitä huomioidaan toiminnassa ja oppimisympäristön järjestämisessä.  Osallistamme lasta ja innostamme häntä ottamalla hänet mukaan toiminnan suunnitteluun.

Iso muutos on ollut, että nyt kiinnitetään huomiota koko varhaiskasvatuspäivään pedagogiikan mahdollisuutena. Jokainen hetki on mahdollisuus oppia ja kehittää taitoja. Siirtymätilanteessa matkalla ruokalaan voidaan yhtä lailla harjoitella niin matemaattisia kuin liikunnallisia taitoja. Aikanaan leikki nähtiin “vain leikkinä”, kun nyt osaamme nähdä ja rikastaa leikkiä olemaan yhtä lailla täynnä pedagogisia mahdollisuuksia oppia.  

Parissa vuosikymmenessä on myös kehittynyt pienryhmätoiminta ja ymmärrys sen hyödyllisyydestä. Aiemmin koko lapsiryhmä liikkui yhtenä yksikkönä paikasta toiseen ja monta kertaa päivässä lapset odottivat minuuttitolkulla kaikkien valmiiksi tulemista. Pienryhmätoiminnan myötä odotteluajat vähentyivät huomattavasti. Sen avulla voidaan myös huomioida paremmin lapsen yksilölliset kiinnostuksen kohteet ja vahvuudet, puhumattakaan tavoitteista kasvulle, kehittymiselle ja oppimiselle.

Mahdollisuudet keskustella – osa työhyvinvointia

2000-luvulla varhaiskasvatuksessa on kiinnitetty huomiota yhteisöllisyyteen ja henkilöstön työhyvinvointiin. Toimintayksiköihin on luotu erilaisia keskustelupaikkoja, koska työyhteisön tuki ja työkaverit koetaan usein tärkeimmiksi työhyvinvointiin vaikuttaviksi tekijöiksi. Hyvin sujuva tiimityö lisää jäsentensä hyvinvointia ja mahdollistaa samalla toiminnan kehittämisen. Tiimissä kukoistava huumori auttaa henkilökuntaa jaksamaan myös haastavammissa tilanteissa.

Kuva: Pixapay

Säännölliset viikoittaiset tiimipalaverit mahdollistavat avoimen, luottamuksellisen ja rakentavan keskustelun sekä keskinäisen yhteistyön kehittämisen tiimissä. Eriävien mielipiteiden esille nostaminen voi johtaa uusiin ideoihin ja toimintatapoihin. Avoimessa ja turvallisessa ilmapiirissä palautteen antaminen ja saaminen on helppoa. Pedagogisia kahviloita on järjestetty eri ammattiryhmille yhdessä ja erikseen. Niissä voidaan pohtia erilaisia teemoja isommalla joukolla, jakaa osaamista ja verkostoitua myös oman tiimin ulkopuolisten henkilöiden kanssa.

Varhaiskasvatuksessa henkilöstön työhyvinvointia voidaan parantaa myös vertaismentoroinnin avulla, joko yksilö- tai ryhmämentorointina. Ajatuksena on, että vertaismentori auttaa mentoroitavaa erilaisten kysymysten ja tehtävien kautta omien oivallusten tekemisessä. Mentorointi antaa mahdollisuuden pohtia sellaisia asioita, joihin kiireisessä arjessa ei löydy aikaa. Mentorointia on myös mahdollista hyödyntää, kun kokeneempi varhaiskasvatuksen opettaja ohjaa ja tukee vastavalmistunutta opettajaa työuran alkuvaiheessa ja vahvistaa hänen ammatti-identiteettiään.  Vertaismentoroinnin hyöty ei kuitenkaan ole yksipuolista, vaan myös kokenut mentori voi oppia uudelta opettajalta. (Juuti 2016, 138–144.)

Esihenkilön kanssa käydään työyhteisössä vuosittain joko yksilöllisesti tai tiiminä onnistumis- ja osaamiskeskusteluja. Näiden keskustelujen avulla voidaan yhdessä vahvistaa ja tuoda esille osaamista sekä miettiä, mitä osaamista tarvitaan tulevaisuudessa sekä mahdollistaa henkilöstön osallistumista koulutuksiin. Esihenkilön merkitys ja hänen kannatteleva ote henkilöstöstään luo motivaatiota ja työhyvinvointia. Esihenkilö mahdollistaa myös osallistumisen työnohjaukseen tiiminä, yksilönä tai koko yhteisönä.

Lopuksi

Varhaiskasvatus on kehittynyt useita askeleita viime vuosikymmenien aikana. Ei kuitenkaan voida kuvitella, että nyt oltaisiin jollain tavalla huipulla. Tutkimustietomme varhaiskasvatukseen liittyen karttuu jatkuvasti. Tarvitaan mahdollisuuksia edelleen päivittää ja kehittää osaamista vastaamaan kehittyvää varhaiskasvatusta ja sen vaatimuksia ja toisaalta mahdollisuuksia.

Mielenkiinnolla odottaen, mitä ovatkaan varhaiskasvatuksen uudet tuulet mennessämme kohti 2030- lukua. Jo nyt tiedämme henkilöstörakennetta koskevista uudistuksista, joista toivottavasti pidetään kiinni. Henkilöstön kelpoisuudet ohjaavat varhaiskasvatuksessa toimivien tehtäväkuvia ja työhön liittyviä keskeisiä tehtäviä. Kelpoisuusehdot tuovat varhaiskasvatukseen korkeammin koulutettuja alansa huippuosaajia, onkin mielenkiintoista nähdä, miten tämä näyttäytyy työntekijöiden saatavuudessa sekä palkkatekijöissä.

Meille on varhaiskasvatuksessa aina ollut tärkeää lapsen hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden tukeminen sekä lapsuuden ainutkertaisuuden korostaminen. Varhaiskasvatuksessa teemme päivittäin yhteistyötä lasten huoltajien kanssa ja alalla työskenteleminen on monipuolista ja vaihtelevaa. Arjessa on paljon ihania onnistumisen ja kohtaamisen hetkiä.


Nimimerkki: Varhaiskasvatuksen ammattilaisia jo 1990 –luvulla ja yhä 2020 –luvulla


Lähteet:

Juuti, P. (2016). Johtamisen kehittäminen. Jyväskylä. PS-kustannus.

Laki lasten päivähoidosta 36/1973. Haettu 10.5.2023 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1973/19730036

Varhaiskasvatuslaki 240/2018. Haettu 10.5.2023 osoitteesta https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2018/20180540

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Haettu 10.5.2023 osoitteesta https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/varhaiskasvatussuunnitelman-perusteet-2022

Share this post