Esi- ja alkuopetuksen yhteistyön tavoitteena on rakentaa lapselle eheä opinpolku esiopetuksesta perusopetukseen niin, että se mahdollistaa jokaisen lapsen yksilöllisen huomioimisen, oikea-aikaisen tuen ja osallisuuden vahvistamisen. Yhteistyötä ohjaavat esi- ja alkuopetuksen opetussuunnitelmat, joiden pohjalta yhteistyötä rakennetaan. Yhteistyö on pitkäjänteinen ja monitasoinen prosessi, joka vaatii perehtyneisyyttä eri opetussuunnitelmiin. Opetuksen järjestäjän tulee huolehtia yhteistyöstä ja opetuksen yhtenäisyydestä riippumatta siitä, toimivatko esiopetus ja alkuopetus hallinnollisesti samoissa vai eri yksiköissä tai rakennuksissa. Tämän blogin tarkoituksena onkin pohtia, millainen yhteistyö esiopetuksen ja alkuopetuksen välillä turvaa parhaiten lapsen eheän ja yhtenäisen oppimisen polkua ja edistää lapsen suotuisaa kehitystä ja oppimista. Ja toisaalta miettiä myös, mitä esteitä esi – ja alkuopetuksen välisessä yhteistyössä voi mahdollisesti olla tai ilmetä, esim. asennetasolla. Myös sitä pohditaan, mitä hyötyä tai haasteita yhteistyön edistämisessä voi olla hallinnollisesta näkökulmasta käsin.
Jokaisen lapsen oppimisen polku kulkee ikään kuin punaisena lankana läpi varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteiden. Esiopetuksesta perusopetukseen siirtyminen on yksi iso solmukohta lapselle, jossa esi – ja alkuopetuksen yhteistyötä mitataan.
Esi- ja alkuopetuksen yhteistyön tulisi olla lapsilähtöistä ja lapsen edun mukaista, inklusiivisten periaatteiden pohjalle rakentuvaa sekä kestävällä tavalla toteutettavaa. Yhteistyössä huomioidaan eri opetussuunnitelmien painopistealueet ja ominaispiirteet sekä lasten mielenkiinnon kohteet ja heidän hyvinvoinnistaan huolehtimisen. Muistaen koko ajan, että toiminnan suunnittelun punaisena lankana kulkevat erilaiset lapset. Esi– ja alkuopetuksen yhteistyön arviointi on tärkeä osa opetuksen laadun kehittämistä ja lasten oppimisen edellytysten parantamista. Esi – ja alkuopetuksen kesken tehtävä yhteistyö, mukaan lukien kaikki moniammatilliset verkostot, lisääkin yhteistä ymmärrystä lapsen edusta ja oppimiseen vaikuttavista suotuisista kehityspoluista.
Esiopetuksen opettajan näkökulma yhteistyöhön
Monen esi- ja alkuopetusyhteistyövuoden perusteella voin todeta, että tärkein seikka, mikä tulee yhteistyön kaikissa vaiheissa, niin suunnittelussa, toteutuksessa kuin kehittämisessäkin huomioida on joustavuus. Aikataulut, tilakysymykset, henkilökemiat, erilaiset poikkeustilanteet, lasten haasteet sekä aikuisten jaksaminen ovat seikkoja, joiden merkitystä ei tule väheksyä. Vaikka olisi perusteellisesti mietitty asioita toteutettavaksi parhaalla mahdollisella tavalla, voi aina tulla eteen yllättäviä tilanteita. Kun huomataan, että jokin ei toimi, on turha yrittää väkisin jatkaa saman kaavan mukaan ja huomata ennen pitkää, että tästä ei nyt hyödy eikä nauti kukaan.
Joustavuuden ohella suunnittelu ja sille varattu riittävä aika on seikka, jonka merkitystä ei voi liikaa korostaa. Esi- ja alkuopetusyhteistyössäkin pätee täysin sanonta ”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”. Varsinaisen suunnittelutyön lisäksi aikaa tarvitaan yhteistyöpäivien valmisteluun sekä toteutuneen yhteistyön arviointiin. Täytyy olla suunnitteluaikaa oman yhteistyöparin kanssa, mutta myös aikaa, jolloin kaikki yhteistyötä tekevät esi- ja luokanopettajat saavat kokoontua yhteen ja jakaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan yhteistyöhön liittyen. Jokaisen mielipiteet ja kokemukset ovat arvokkaita ja ne tulee ottaa aidosti huomioon yhteistyön kehittämisessä. Juuri se, että saa itse olla mukana yhteistyössä käytännön tasolla on mielestäni arvokkain seikka kehittämistyön kannalta. Olla mukana näkemässä ja kokemassa niitä arjen tähtihetkiä, mutta myös vaikeita ja haasteellisia tilanteita. Niihin osaa suhtautua aivan erilaisesta näkökulmasta, kun tietää itse, mistä oikeasti on kysymys.
Henkilöstön mielipiteiden ja kokemusten lisäksi on hyvin tärkeää selvittää, mitä mieltä itse lapset ovat yhteistyöstä. Eskarilaisten koulunaloituskynnys madaltuu huomattavasti yhteistyön ansiosta. Koulumaailma ja erityisesti se, mitä koululuokassa tapahtuu ei ole heille enää vierasta varsinaisen koulun alkaessa, eikä sitä tarvitse niin kovin jännittää. Esi- ja alkuopetusyhteistyössä mahdollistuu myös vertaisoppiminen. Useimmissa asioissa ekaluokkalaiset ovat taitavampia ja osaavampia kuin eskarilaiset, mutta on käynyt myös niinkin päin, että eskarilainen on jossain asiassa opettanut ekaluokkalaista.
Vanhempien näkemyksiä on myös kuultu ja niitä on otettu huomioon esi- ja alkuopetusyhteistyön kehittämisessä. Niin esiopetuksen kuin ekaluokkalaistenkin tutustumispäivissä ja vanhempainilloissa on kerrottu yhteistyöstä. Ekaluokan aloittavat lapset ovat lähes yksinomaan oman talon entisiä eskareita, joten heidän perheilleen yhteistyö on jo tuttua eskarivuoden ajalta. Vanhemmilta saatu palaute on ollut pääsääntöisesti positiivista ja pedagogisen dokumentoinnin kautta he ovat todenneet, että yhteistyötä toteutetaan erittäin toiminnallisen oppimisen kautta.
Johtaja esi- ja alkuopetuksen yhteistyön mahdollistaja
Annetaan lasten olla lapsia ja leikkiä vielä, kun saavat olla esiopetuksessa! Liian monta yhteistyökuviota, joka kuormittaa! Koululaiset kyllästyvät leikkeihin! Tällaisia lausahduksia kuulin usean luokanopettajan suusta lähtiessämme kehittämään yhteistyötä suuressa yksikössämme. Toimintakulttuurin muutos ja yhteistyön tuoma lisätyö ehkä pelottivat vuosia tehneitä opettajia.
Pitääkö sitten alkuopetuksessa oppilaiden olla nenä kiinni kirjassa joka tunti ja istua paikallaan? Oppisivatko pienet koululaiset vielä leikin kautta? Voisiko esikoululainen oppia jotain jo koulunsa aloittaneelta? Olisiko pienen tulevan koululaisen turvallisempaa aloittaa koulutaival tutussa ympäristössä?
Opetussuunnitelmassa ohjataan selvästi tiiviiseen yhteistyöhön esi- ja alkuopetuksessa: Lapsen siirtyminen esiopetuksesta perusopetukseen edellyttää suunnitelmallista yhteistyötä esiopetuksen ja alkuopetuksen henkilöstön kesken. Tarvitaan oppimisympäristöjen, toimintatapojen ja ohjaavien asiakirjojen molemminpuolista tuntemista. Esiopetuksen oppimiskokonaisuudet muuttuvat vuosiluokilla 1-2 oppiaineiksi, mutta opetus voi olla edelleen pääosin eheytettyä. Oppilaiden omatoimisuutta, yhdessä tekemisen taitoja sekä asioiden välisten yhteyksien ymmärtämistä edistetään toteuttamalla monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Tällöin tarjoutuu myös enemmän tilaisuuksia yhteistyöhön niin esiopetuksen kuin ylempien vuosiluokkien kanssa. (OPS 2014)
Voidaanko sitten jättää tämä huomioimatta ja tyytyä keväällä tapahtuvaan koulun tiloihin tutustumiseen ja mahdollisesti tulevan opettajan tapaamiseen? Voitaisiko oikeasti toteuttaa suunnitelmallisesti yhdessä vakaopen ja luokanopen kesken monipuolista leikin ja toiminnan kautta opittavaa yhteistä aihetta, jonka sisällöt löytyvät sekä esiopsista, että perusopetuksen ops:sta?
Laura Rantavuori toteaa väitöstutkimuksessaan, että esiopetuksen ja koulun historiallisesti rakentuneet institutionaaliset käytännöt ja kulttuuriset ajattelutavat ovat erilaisia ja yhteistyö institutionaalisella rajavyöhykkeellä on ammattilaisille haastavaa ja esiopettajien tieto ja asiantuntijuus jäivät yhteistyössä osittain hyödyntämättä. (L. Rantavuori, 2019)
Saman ilmiön huomasin lähtiessämme rakentamaan yhteistyötä esi- ja alkuopetuksessa. Tämä vaati johtajalta tietoa ja ymmärrystä molemmista toimintakulttuureista sekä niiden avaamista esi- ja luokanopettajille. Tämän lisäksi on laadittava raamit yhteistyölle ja mahdollistettava yhteistä suunnitteluaikaa työpäivään. Johtaja ei voi yksin sanella, kuinka toimintaa lähdetään käytännössä toteuttamaan. Hedelmällisintä ja motivoivinta yhteistyön kehittämiselle on, kun henkilökunta saa toteuttaa sitä omien vahvuusien pohjalta.
Esi- ja alkuopetuksen yhteistyö on vakiintunut omanlaiseksensa kuuden vuoden aikana. Olisiko nyt aika lähteä kehittämään sitä vieläkin tiiviimmäksi? Alkuopetuksessa näkyy nyt jo lasten lisääntyneet haasteet. Voisiko yhdistämällä esiopetuksen henkilökunnan ja luokanopettajan yhteisen resurssin saada aikaan laadukasta esi- ja alkuopetusta, jossa jokaisella lapsella olisi mahdollisuus oppia omassa tahdissaan ja toisiltaan?
Kirjoittajat: Mervi Anttila, Marika Hautaniemi ja Virpi Kataja
Lähteet:
Esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014 ajantasainen
Kaksivuotisen esiopetuksen kokeilun opetussuunnitelman perusteet 2021
Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2014.
Rantavuori L. (2019). Kohti relationaalista asiantuntijuutta joustavassa esi- ja alkuopetuksessa. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/116282/978-952-03-1170-4.pdf?sequence=2&isAllowed=y
Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022